Hauen ravinnonkäyttö meriveden viilentyessä
Staskiewicz, Adrian (2014)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121720215
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121720215
Tiivistelmä
Tässä työssä pyrittiin selvittämään, että muuttuuko hauen (Esox Lucius) ravinnon koko vesien viilentyessä. Mahanäytteisiin perustuvat menetelmät kuvaavat parhaiten nopeita muutoksia petokalapopulaation ravinnonkäytössä.
Ravinnonkäyttöä tutkiessa haukia pyydettiin Paraisten merialueelta 10 asteisesta vedestä alkaen aina siihen saakka, kun veden lämpötila oli 2 astetta. Kalojen mahalaukut pakastettiin ja myöhemmin niiden sisältämän saaliin kokonaispaino punnittiin. Myös mahasta löytyneiden saaliskalojen yksilöpainot ja -pituudet mitattiin.
Haukia saatiin tutkimusjakson aikana 75 kappaletta. Naaraiden osuus oli 80 % (60 kpl). Saalista löydettiin 28 hauen mahalaukusta (36 %) ja niistä 23 sisältö oli mittauskelpoista. Mahalaukku oli tyhjä 45 (60 %) hauella.
Mahalaukuista löydettiin seitsemän eri kalalajia joista yleisin oli salakka (Alburnus alburnus) (10 mahalaukussa). Toiseksi yleisen saaliskala oli ahven (Perca fluviatilis) (9 mahalaukussa). Suurin mahalaukusta löytynyt saaliskala oli 39 cm pitkä ja 440 g painava hauki. Yhdestäkään mahalaukusta ei löytynyt sekä sulanutta että sulamatonta ravintoa yhtä aikaa.
Pienten kalojen osuus pysyi koko tutkimusjakson aikana hauen pääravintona kaikissa haukien pituusluokissa. Suurimmat saalit löytyivät vesien ollessa yli 5 asteista. Pienten kalojen suuri määrä hauen ravintona voi johtua siitä, että alueella on suuri haukitiheys. Kun lähettyvillä on kilpailevia saalistajia, uskotaan, että hauet saalistavat pienempiä kaloja, jotka ovat varmempia saaliita.
Haukea pidetään ennen kaikkea opportunistina ravinnon valinnan suhteen. Tämä tutkimus tukee tätä teoriaa sen suhteen, että viileässä vedessä (alle 10 astetta) hauki syö kerralla mahansa täyteen ja sulattaa ravintonsa ennen kuin saalistaa lisää ravintoa.
Tyhjien mahojen suuri osuus mahanäytteistä on petokaloilla tavallista. Koska tyhjien mahalaukkujen osuus oli suuri, hauen mahalaukuista löytyneiden saaliskalojen määrä jäi pieneksi. Melko pienen aineistomäärän takia johtopäätöksiä on vaikea esittää hauen ravinnonkäytön muutoksista vesien viilentyessä.
Ravinnonkäyttöä tutkiessa haukia pyydettiin Paraisten merialueelta 10 asteisesta vedestä alkaen aina siihen saakka, kun veden lämpötila oli 2 astetta. Kalojen mahalaukut pakastettiin ja myöhemmin niiden sisältämän saaliin kokonaispaino punnittiin. Myös mahasta löytyneiden saaliskalojen yksilöpainot ja -pituudet mitattiin.
Haukia saatiin tutkimusjakson aikana 75 kappaletta. Naaraiden osuus oli 80 % (60 kpl). Saalista löydettiin 28 hauen mahalaukusta (36 %) ja niistä 23 sisältö oli mittauskelpoista. Mahalaukku oli tyhjä 45 (60 %) hauella.
Mahalaukuista löydettiin seitsemän eri kalalajia joista yleisin oli salakka (Alburnus alburnus) (10 mahalaukussa). Toiseksi yleisen saaliskala oli ahven (Perca fluviatilis) (9 mahalaukussa). Suurin mahalaukusta löytynyt saaliskala oli 39 cm pitkä ja 440 g painava hauki. Yhdestäkään mahalaukusta ei löytynyt sekä sulanutta että sulamatonta ravintoa yhtä aikaa.
Pienten kalojen osuus pysyi koko tutkimusjakson aikana hauen pääravintona kaikissa haukien pituusluokissa. Suurimmat saalit löytyivät vesien ollessa yli 5 asteista. Pienten kalojen suuri määrä hauen ravintona voi johtua siitä, että alueella on suuri haukitiheys. Kun lähettyvillä on kilpailevia saalistajia, uskotaan, että hauet saalistavat pienempiä kaloja, jotka ovat varmempia saaliita.
Haukea pidetään ennen kaikkea opportunistina ravinnon valinnan suhteen. Tämä tutkimus tukee tätä teoriaa sen suhteen, että viileässä vedessä (alle 10 astetta) hauki syö kerralla mahansa täyteen ja sulattaa ravintonsa ennen kuin saalistaa lisää ravintoa.
Tyhjien mahojen suuri osuus mahanäytteistä on petokaloilla tavallista. Koska tyhjien mahalaukkujen osuus oli suuri, hauen mahalaukuista löytyneiden saaliskalojen määrä jäi pieneksi. Melko pienen aineistomäärän takia johtopäätöksiä on vaikea esittää hauen ravinnonkäytön muutoksista vesien viilentyessä.