Osallisuuden vahvistaminen keskustelumenetelmällä sijaishuollossa
Snellman, Minna (2014)
Snellman, Minna
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121720196
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121720196
Tiivistelmä
Lastensuojelun sijaishuolto kosketti viime vuonna 18 022 lasta. Eettisesti kestävä työ laadun näkökulmasta tarkoittaa lapsen etua, lapsilähtöistä kasvatuskulttuuria, jossa lapsi on elämänsä subjekti ja hänen tavoitteitaan tuetaan lasta osallistaen. Tämä laadullinen opinnäyte on tehty sijaishuollon erityisyksikköön Varatielle. Tämän toimintatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keskustelumenetelmän merkitystä osallisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli ensin kartoittaa osallisuuden tilaa ja sen jälkeen ottaa selvää, onko keskustelumenetelmästä hyötyä osallisuuden ja toivon ylläpitäjänä.
Teoreettisen viitekehyksen muodostavat osallisuus, dialogisuus, dokumentointi ja ohjauskeskustelu. Opinnäytetyö noudattaa sekä toimintatutkimuksen että työn kehittämisen menetelmää. Aineisto muodostui kolmesta lasten ryhmähaastattelusta, kahdesta työryhmän haastattelusta sekä dokumentoinnista. Aineisto on analysoitu käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysia.
Tuloksissa tuli esiin, että keskustelumenetelmällä voidaan tukea osallisuutta, jos omaohjaajasuhde on lapselle tärkeä, sen avulla hän voi kertoa luottamuksellisia asioita. Osallisuuden ulkopuolelle jäivät he, jotka eivät halunneet tukea työntekijöiltä eivätkä kokeneet heidän mielipidettään otettavan huomioon. Työntekijät kokivat Toivo valmennuskeskustelut hyödyllisinä lapsen sisäisen maailman esiintuojina ja työmenetelmänä, jolla voidaan pitää suunta tulevaisuuteen ja nähdä toivoa siinä.
Toivo valmennuskeskustelu toteutetaan lasten kanssa puolivuosittain, tämä ratkaisukeskeinen työtapa lisää lapsen tulevaisuususkoa ja tuo näkyväksi hänen vahvuudet. Omaohjaajasuhteeseen on syytä jatkossakin panostaa, lapset vaikuttavat asioihinsa eniten luottamuksellisessa suhteessa.
Teoreettisen viitekehyksen muodostavat osallisuus, dialogisuus, dokumentointi ja ohjauskeskustelu. Opinnäytetyö noudattaa sekä toimintatutkimuksen että työn kehittämisen menetelmää. Aineisto muodostui kolmesta lasten ryhmähaastattelusta, kahdesta työryhmän haastattelusta sekä dokumentoinnista. Aineisto on analysoitu käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysia.
Tuloksissa tuli esiin, että keskustelumenetelmällä voidaan tukea osallisuutta, jos omaohjaajasuhde on lapselle tärkeä, sen avulla hän voi kertoa luottamuksellisia asioita. Osallisuuden ulkopuolelle jäivät he, jotka eivät halunneet tukea työntekijöiltä eivätkä kokeneet heidän mielipidettään otettavan huomioon. Työntekijät kokivat Toivo valmennuskeskustelut hyödyllisinä lapsen sisäisen maailman esiintuojina ja työmenetelmänä, jolla voidaan pitää suunta tulevaisuuteen ja nähdä toivoa siinä.
Toivo valmennuskeskustelu toteutetaan lasten kanssa puolivuosittain, tämä ratkaisukeskeinen työtapa lisää lapsen tulevaisuususkoa ja tuo näkyväksi hänen vahvuudet. Omaohjaajasuhteeseen on syytä jatkossakin panostaa, lapset vaikuttavat asioihinsa eniten luottamuksellisessa suhteessa.