Kokeileva kehittäminen elämyssuunnittelussa : case: SeaLife Helsingin syntymäpäiväjuhlat
Perttula, Tea (2014)
Perttula, Tea
Lahden ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121620099
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121620099
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää SeaLife Helsinki Oy:n lasten syntymäpäiviä entistä elämyksellisimmiksi. Työ keskittyi erityisesti ohjaajan rooliin elämyskokemuksen synnyssä ja se koostuu tietoperustasta, tutkimuksellisesta osuudesta sekä toiminnallisesta lopputuotoksesta. Tässä opinnäytetyössä on siis sekä tutkimuksellisen että toiminnallisen työn piirteitä.
Työn tietoperustan ensimmäisessä luvussa selvitin, mistä elämyksessä on oikeastaan kyse ja esittelin kolme eri näkökulmaa elämystalouteen: taloudellisen, yhteiskunnallisen ja tuotekehityksellisen näkökulman. Tietoperustan toisessa luvussa perehdyin elämyssuunnitteluun ja kerroin erilaisista elämyksellisten palveluiden kehittämismenetelmistä ja työkaluista.
Työn tutkimuksellisessa osuudessa aineistoni koostui omista havainnoistani juhlien aikana sekä lasten palautteesta. Pyysin lapsia aina juhlien lopuksi piirtämään, mikä heistä oli ollut juhlissa parasta. Aineiston perusteella ideoin uusia kokeiluita, jotka voisivat parantaa juhlien elämyksellisyyttä, ja kokeilin ideoita heti käytännössä. Tätä kehitysmenetelmää kutsutaan kokeilukulttuuriksi. Kehittämisprosessini oli siis toistuva kokeileminen, juhlien havainnointi sekä lasten palautteen analysointi ja uusien kokeiluiden ideointi. Havainnointipäiviä oli yhteensä viisi, ensimmäiset harjoitusjuhlat ja neljä kokeilupäivää.
Tutkimuksessani nousi esiin monia onnistuneita kokeiluita, jotka paransivat lasten juhlakokemusta. Näitä olivat muun muassa päivänsankarin huomiointi ja käsikkäin kulkeminen. Nämä toimintatavat jäävät ohjaajille käyttöön. Muissa kokeiluissa oli sekä hyviä että huonoja puolia ja osa ei toiminut laisinkaan. Opinnäytetyön tuotoksena on lisäksi ohjeistus SeaLife Helsingin syntymäpäivävetäjille elämyksellisten juhlien ohjaamiseen. Ohjeistuksessa on viisi teesiä, jotka olen perustellut sekä tietoperustani aineistolla sekä omilla tutkimustuloksillani.
Työn tietoperustan ensimmäisessä luvussa selvitin, mistä elämyksessä on oikeastaan kyse ja esittelin kolme eri näkökulmaa elämystalouteen: taloudellisen, yhteiskunnallisen ja tuotekehityksellisen näkökulman. Tietoperustan toisessa luvussa perehdyin elämyssuunnitteluun ja kerroin erilaisista elämyksellisten palveluiden kehittämismenetelmistä ja työkaluista.
Työn tutkimuksellisessa osuudessa aineistoni koostui omista havainnoistani juhlien aikana sekä lasten palautteesta. Pyysin lapsia aina juhlien lopuksi piirtämään, mikä heistä oli ollut juhlissa parasta. Aineiston perusteella ideoin uusia kokeiluita, jotka voisivat parantaa juhlien elämyksellisyyttä, ja kokeilin ideoita heti käytännössä. Tätä kehitysmenetelmää kutsutaan kokeilukulttuuriksi. Kehittämisprosessini oli siis toistuva kokeileminen, juhlien havainnointi sekä lasten palautteen analysointi ja uusien kokeiluiden ideointi. Havainnointipäiviä oli yhteensä viisi, ensimmäiset harjoitusjuhlat ja neljä kokeilupäivää.
Tutkimuksessani nousi esiin monia onnistuneita kokeiluita, jotka paransivat lasten juhlakokemusta. Näitä olivat muun muassa päivänsankarin huomiointi ja käsikkäin kulkeminen. Nämä toimintatavat jäävät ohjaajille käyttöön. Muissa kokeiluissa oli sekä hyviä että huonoja puolia ja osa ei toiminut laisinkaan. Opinnäytetyön tuotoksena on lisäksi ohjeistus SeaLife Helsingin syntymäpäivävetäjille elämyksellisten juhlien ohjaamiseen. Ohjeistuksessa on viisi teesiä, jotka olen perustellut sekä tietoperustani aineistolla sekä omilla tutkimustuloksillani.