Asiantuntijahoitaja perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa
Nissilä, Sari (2014)
Nissilä, Sari
Vaasan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121620090
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121620090
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisille asiantuntijahoitajille nähdään tarvetta tulevaisuudessa perusterveydenhuollossa terveysasemien lääkärinvastaanotolla. Tavoitteena oli selvittää asiantuntijahoitajien tarve perusterveydenhuollossa ja kuinka siihen tarpeeseen vastataan. Toisena tavoitteena oli tuottaa tämänhetkistä tietoa asiantuntijahoitajien toimenkuvasta ja heidän tarpeestaan perusterveydenhuollossa sekä saada ideoita asiantuntijahoitajien koulutuksen toteuttamiseen Vaasassa.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja tutkittavana ilmiönä oli asiantuntijahoitajien toimenkuva ja perusterveydenhuollossa työskentely. Tutkimuksen kohteena olivat hoitotyön johtajien (n=8) kokemukset ja visiot asiantuntijahoitajien työskentelystä avoterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolla. Tutkimuksen tulosten analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimustulokset osoittivat, että asiantuntijahoitajien työskentelyyn kohdeorganisaatioissa oli valmistauduttu kaiken kaikkiaan hyvin. Suurimmassa osassa tutkimuksen kohdekaupungeista oli työnjakoa kehitetty niin, että pitkäaikaissairaiden kokonaishoito tai ainakin kontrollit oli jo siirretty lääkäreiltä hoitajille. Tutkimustulosten perusteella pystyttiin toteamaan, että tehtävien ja työnjaon uudistamisen myötä lääkärikäynnit ovat useimmissa kyselyyn osallistuneissa kaupungeissa vähentyneet. Teoriasta käy ilmi, että lääkäreillä on ollut enemmän akuuttiaikoja tarjolla työparimallin käyttöönoton jälkeen ja potilaan hoitoon pääsy on nopeutunut.
Työnjaon ja työtehtävien uudistamisen nähtiin vaikuttaneen positiivisesti työyhteisön toimintaan, asiakastyytyväisyyteen ja organisaation taloudellisiin ja ajankäytöllisiin resursseihin. Asiantuntijahoitajien rooli ja työpanos terveydenhuollolle on tärkeä. Asiantuntijahoitajan nimike ja koulutus tulisi yhtenäistää, jolloin saavutettaisiin varmemmin myös asiakkaiden ja muun hoitohenkilökunnan arvostus.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen ja tutkittavana ilmiönä oli asiantuntijahoitajien toimenkuva ja perusterveydenhuollossa työskentely. Tutkimuksen kohteena olivat hoitotyön johtajien (n=8) kokemukset ja visiot asiantuntijahoitajien työskentelystä avoterveydenhuollossa lääkärin vastaanotolla. Tutkimuksen tulosten analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tutkimustulokset osoittivat, että asiantuntijahoitajien työskentelyyn kohdeorganisaatioissa oli valmistauduttu kaiken kaikkiaan hyvin. Suurimmassa osassa tutkimuksen kohdekaupungeista oli työnjakoa kehitetty niin, että pitkäaikaissairaiden kokonaishoito tai ainakin kontrollit oli jo siirretty lääkäreiltä hoitajille. Tutkimustulosten perusteella pystyttiin toteamaan, että tehtävien ja työnjaon uudistamisen myötä lääkärikäynnit ovat useimmissa kyselyyn osallistuneissa kaupungeissa vähentyneet. Teoriasta käy ilmi, että lääkäreillä on ollut enemmän akuuttiaikoja tarjolla työparimallin käyttöönoton jälkeen ja potilaan hoitoon pääsy on nopeutunut.
Työnjaon ja työtehtävien uudistamisen nähtiin vaikuttaneen positiivisesti työyhteisön toimintaan, asiakastyytyväisyyteen ja organisaation taloudellisiin ja ajankäytöllisiin resursseihin. Asiantuntijahoitajien rooli ja työpanos terveydenhuollolle on tärkeä. Asiantuntijahoitajan nimike ja koulutus tulisi yhtenäistää, jolloin saavutettaisiin varmemmin myös asiakkaiden ja muun hoitohenkilökunnan arvostus.