Vastuunmäärittämisasetus osana turvapaikkamenettelyä
Hanhela, Valentina; Ansamaa, Iida (2014)
Hanhela, Valentina
Ansamaa, Iida
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121620087
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121620087
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston säätämästä vastuunmäärittämisasetuksesta, joka on Euroopan unionin asetuksena osana kaikkien sen jäsenvaltioiden turvapaikkamenettelyä. Opinnäytetyössä esitellään lyhyesti tavallisen turvapaikkaprosessin kulusta sekä yksityiskohtaisemmin vastuunmäärittämisasetuksen mukaisesta turvapaikkaprosessista. Lisäksi työssä käsitellään vastuunmäärittämisasetuksen uudistusta, uudistusta ennen havaittuja ongelmia sekä niihin ehdotettuja ratkaisuja ja kansallisten toimijoiden Suomessa havaitsemia haasteita vastuunmäärittämisasetuksen mukaisessa turvapaikkaprosessissa.
Vastuunmäärittämisasetuksen mukaan yhden henkilön jättämästä yhdestä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta on vastuussa ainoastaan yksi jäsenvaltio. Vastuunmäärittämisasetuksessa määritellään ne perusteet, joiden mukaan vastuuvaltio määräytyy. Vastuuvaltion määräytymiseen saattavat vaikuttaa jäsenvaltion turvapaikkamenettelyn ja vastaanotto-olosuhteiden puutteet, ihmisoikeudelliset seikat kuten haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ja uhriutuminen sekä perheen yhtenäisyyden säilyttäminen.
Opinnäytetyön taustalla on suorittamamme ammattiharjoittelut Oulun poliisilaitoksen ulkomaalaistutkintaryhmässä sekä Pakolaisneuvonta ry:llä. Työskentelimme turvapaikkaprosessien parissa ja havaitsimme vastuunmäärittämisasetuksen soveltamisessa olevan käytännön haasteita ja ongelmia. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut kartoittaa näitä haasteita ja ongelmatilanteita sekä verrata niitä Euroopan unionin tasolla ja sidosryhmien toimesta havaittuihin haasteisiin ja ongelmatilanteisiin. Lisäksi tutkimuskysymyksiimme sisältyi vastuunmäärittämisasetuksen mukaisen turvapaikkaprosessin selittäminen. Opinnäytetyön tietoperustana on ensisijaisesti lainoppi jota on täydennetty aiheesta saatavilla olevalla kirjallisuudella, internetlähteillä ja viranomaislähteillä sekä suorittamistamme teemahaastatteluista saadulla materiaalilla, jonka avulla opinnäytetyöhön on saatu käytännön näkökulmia.
Päätuloksena voidaan todeta, että Euroopan yhteisöjen komission, sidosryhmäksi luettavan European Council of Refugees and Exiles:n sekä Suomen kansallisten toimijoiden havaitsemissa ongelmissa vastuunmäärittämisasetuksen soveltamiseen liittyen on yhtenäisyyksiä. Jatkotoimenpiteinä voisi olla kehitysehdotusten esittäminen havaittujen ongelmien pohjalta etenkin Suomen kansallisten toimijoiden näkökulmasta katsottuna sekä sen pohtiminen miten European Council of Refugees and Exciles:n ehdottama Dublin –asetuksen korvaava vastaava menetelmä voitaisiin käytännössä toteuttaa.
Vastuunmäärittämisasetuksen mukaan yhden henkilön jättämästä yhdestä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta on vastuussa ainoastaan yksi jäsenvaltio. Vastuunmäärittämisasetuksessa määritellään ne perusteet, joiden mukaan vastuuvaltio määräytyy. Vastuuvaltion määräytymiseen saattavat vaikuttaa jäsenvaltion turvapaikkamenettelyn ja vastaanotto-olosuhteiden puutteet, ihmisoikeudelliset seikat kuten haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt ja uhriutuminen sekä perheen yhtenäisyyden säilyttäminen.
Opinnäytetyön taustalla on suorittamamme ammattiharjoittelut Oulun poliisilaitoksen ulkomaalaistutkintaryhmässä sekä Pakolaisneuvonta ry:llä. Työskentelimme turvapaikkaprosessien parissa ja havaitsimme vastuunmäärittämisasetuksen soveltamisessa olevan käytännön haasteita ja ongelmia. Opinnäytetyön tavoitteena on ollut kartoittaa näitä haasteita ja ongelmatilanteita sekä verrata niitä Euroopan unionin tasolla ja sidosryhmien toimesta havaittuihin haasteisiin ja ongelmatilanteisiin. Lisäksi tutkimuskysymyksiimme sisältyi vastuunmäärittämisasetuksen mukaisen turvapaikkaprosessin selittäminen. Opinnäytetyön tietoperustana on ensisijaisesti lainoppi jota on täydennetty aiheesta saatavilla olevalla kirjallisuudella, internetlähteillä ja viranomaislähteillä sekä suorittamistamme teemahaastatteluista saadulla materiaalilla, jonka avulla opinnäytetyöhön on saatu käytännön näkökulmia.
Päätuloksena voidaan todeta, että Euroopan yhteisöjen komission, sidosryhmäksi luettavan European Council of Refugees and Exiles:n sekä Suomen kansallisten toimijoiden havaitsemissa ongelmissa vastuunmäärittämisasetuksen soveltamiseen liittyen on yhtenäisyyksiä. Jatkotoimenpiteinä voisi olla kehitysehdotusten esittäminen havaittujen ongelmien pohjalta etenkin Suomen kansallisten toimijoiden näkökulmasta katsottuna sekä sen pohtiminen miten European Council of Refugees and Exciles:n ehdottama Dublin –asetuksen korvaava vastaava menetelmä voitaisiin käytännössä toteuttaa.