Avioehtosopimukset käytännössä
Hoikkala, Janette; Jalonen, Maiju (2014)
Hoikkala, Janette
Jalonen, Maiju
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121619961
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121619961
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena on tarjota tietoa avioehtosopimuksen laatimista harkitseville sekä aiheesta kiinnostuneille. Työssä esitellään avioliittolain mukainen avio-oikeus ja avioehtosopimus, jolla siitä voidaan poiketa. Tavoitteena on lisäksi tutkia avioehtosopimusten yleisyyttä. Työssä hyödynnetään käytännönläheisiä esimerkkejä, joissa selvitetään erilaisten avioehtosopimustyyppien vaikutuksia avioliiton päättyessä.
Työ pohjautuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön sekä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Työn tutkimusosassa hyödynnetään Tilastokeskuksen sekä maistraatin internetsivujen tilastoja avioehtosopimuksista sekä solmittujen avioliittojen määrästä. Lisäksi tarkastellaan kahta aikaisempaa avioehtosopimuksista tehtyä tutkimusta.
Avioehtosopimukset ovat yleistyneet koko nykyisen voimassa olevan avioliittolain ajan. Lähivuosien 2008–2013 aikana rekisteröityjen avioehtosopimusten määrissä ei ole kuitenkaan tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuonna 1998 ja 2006 julkaistujen tutkimusten mukaan molemminpuolinen täysin poissulkeva avioehtosopimus on ollut yleisin sopimustyyppi ja avioehtosopimus oli yleisimmin rekisteröity 30–39-vuoden iässä. Avioehtosopimuksen laatimisen taustalla ovat tutkimuksien mukaan monet tekijät, joten yhtä selkeää selitystä sille, miksi puolisot ovat päätyneet tekemään avioehtosopimuksen, ei välttämättä ole.
Suurin osa puolisoista pitäytyy edelleen avioliittolain lähtökohdassa, mutta avioehtosopimusten määrä on kuitenkin pitkällä aikavälillä kasvanut. Avioerojen yleistyminen saattaa olla osasyy siihen, että avioehtosopimus on koettu tarpeelliseksi. Lisäksi nyky-yhteiskunta on muuttunut avioliittolain voimaantulovuodesta 1930 huomattavasti, joten puolisot eivät välttämättä koe kaikissa tapauksissa avioliittolain lähtökohtaa tarkoituksenmukaisena. Olisikin kiinnostavaa tietää, johtuuko solmittujen avioliittojen määrän lasku osittain pariskuntien tietoisesta valinnasta jäädä avioliittolain ulkopuolelle.
Työ pohjautuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, oikeuskäytäntöön sekä aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen. Työn tutkimusosassa hyödynnetään Tilastokeskuksen sekä maistraatin internetsivujen tilastoja avioehtosopimuksista sekä solmittujen avioliittojen määrästä. Lisäksi tarkastellaan kahta aikaisempaa avioehtosopimuksista tehtyä tutkimusta.
Avioehtosopimukset ovat yleistyneet koko nykyisen voimassa olevan avioliittolain ajan. Lähivuosien 2008–2013 aikana rekisteröityjen avioehtosopimusten määrissä ei ole kuitenkaan tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuonna 1998 ja 2006 julkaistujen tutkimusten mukaan molemminpuolinen täysin poissulkeva avioehtosopimus on ollut yleisin sopimustyyppi ja avioehtosopimus oli yleisimmin rekisteröity 30–39-vuoden iässä. Avioehtosopimuksen laatimisen taustalla ovat tutkimuksien mukaan monet tekijät, joten yhtä selkeää selitystä sille, miksi puolisot ovat päätyneet tekemään avioehtosopimuksen, ei välttämättä ole.
Suurin osa puolisoista pitäytyy edelleen avioliittolain lähtökohdassa, mutta avioehtosopimusten määrä on kuitenkin pitkällä aikavälillä kasvanut. Avioerojen yleistyminen saattaa olla osasyy siihen, että avioehtosopimus on koettu tarpeelliseksi. Lisäksi nyky-yhteiskunta on muuttunut avioliittolain voimaantulovuodesta 1930 huomattavasti, joten puolisot eivät välttämättä koe kaikissa tapauksissa avioliittolain lähtökohtaa tarkoituksenmukaisena. Olisikin kiinnostavaa tietää, johtuuko solmittujen avioliittojen määrän lasku osittain pariskuntien tietoisesta valinnasta jäädä avioliittolain ulkopuolelle.