Huone-eristäminen : potilaan näkökulma
Tuomi, Tiia; Rinne, Heidi (2014)
Tuomi, Tiia
Rinne, Heidi
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121519784
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121519784
Tiivistelmä
Pakkotoimet ja vapauden rajoittamiset ovat harvinaisia toimenpiteitä potilaiden hoidossa. Rajoittamisia voidaan ainoastaan käyttää sairaaloissa, etenkin psykiatrian toimialueella (Tuori & Kiikkala 2004, 3411, 3413). Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa oli vuonna 2012 tahdosta riippumattomassa hoidossa 8211 potilasta. Potilaista 6,2% koki huone-eristämisen, leposide-eristyksen koki 2,9%, tahdonvastainen injektiolääkitys annettiin 2,2%:lle ja fyysisesti kiinni pidettiin 1,7% potilaista (THL 2014a). Suomessa pakkotoimien käyttöä säätelee mielenterveyslaki.
Yleisimmät kirjatut syyt eristämiselle ovat olleet kiihtyneisyys, sekavuus, väkivaltaisuus tai väkivallalla uhkaaminen, omaisuuden vahingoittaminen, arvio potilaan vaarallisuudesta tai aggressiivisuudesta (Taipale 1999, 107). Potilaan eristäminen on poikkeuksellinen turvallisuustoimenpide, johon päädytään vain mikäli muut keinot esimerkiksi lääkehoito, vierihoito, keskustelu tai kiinnipitäminen eivät auta potilasta rauhoittumaan.
Tutkimusten perusteella potilaiden kokemukset huone-eristyksestä ovat pääsääntöisesti negatiivisia. Eristys kokemuksiin liittyy ahdistusta, pelkoa, yksinäisyyttä, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta sekä puutetta tiedonsaannissa. Eristyshuone tilana on potilaiden mielestä pelkistetty ja virikkeetön.
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää haastattelun avulla potilaan omia kokemuksia huone-eristyksestä. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa psykiatrisessa hoitotyössä hoidon laadun parantamiseksi.
Tutkimustulokset osoittavat, että eristyskokemus on ollut negatiivinen kokemus, johon liittyy ahdistusta, pelkoa, häpeää ja epätodellista oloa. Kokemus on vaikuttanut myös tutkitun elämän-laatuun negatiivisesti. Eristyskokemus vaikutti tutkitun luottamuksen vähentymiseen hoitohenki-lökuntaa kohtaan. Huone-eristys kokemus oli tutkittavalla niin traumaattinen, että kynnys hakeu-tua hoitoon jatkossa nousi.
Potilaiden omia kokemuksia on tutkittu Suomessa vähän, joten jatkotutkimus ehdotuksena voi-daan pitää tutkimusten tekemistä huone-eristys kokemuksista sekä tutkimuksia hoitohenkilö-kunnan valmiuksista muuttaa toimintatapojaan pakonkäytön vähentämiseksi.
Yleisimmät kirjatut syyt eristämiselle ovat olleet kiihtyneisyys, sekavuus, väkivaltaisuus tai väkivallalla uhkaaminen, omaisuuden vahingoittaminen, arvio potilaan vaarallisuudesta tai aggressiivisuudesta (Taipale 1999, 107). Potilaan eristäminen on poikkeuksellinen turvallisuustoimenpide, johon päädytään vain mikäli muut keinot esimerkiksi lääkehoito, vierihoito, keskustelu tai kiinnipitäminen eivät auta potilasta rauhoittumaan.
Tutkimusten perusteella potilaiden kokemukset huone-eristyksestä ovat pääsääntöisesti negatiivisia. Eristys kokemuksiin liittyy ahdistusta, pelkoa, yksinäisyyttä, epäoikeudenmukaisuuden tunnetta sekä puutetta tiedonsaannissa. Eristyshuone tilana on potilaiden mielestä pelkistetty ja virikkeetön.
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää haastattelun avulla potilaan omia kokemuksia huone-eristyksestä. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa psykiatrisessa hoitotyössä hoidon laadun parantamiseksi.
Tutkimustulokset osoittavat, että eristyskokemus on ollut negatiivinen kokemus, johon liittyy ahdistusta, pelkoa, häpeää ja epätodellista oloa. Kokemus on vaikuttanut myös tutkitun elämän-laatuun negatiivisesti. Eristyskokemus vaikutti tutkitun luottamuksen vähentymiseen hoitohenki-lökuntaa kohtaan. Huone-eristys kokemus oli tutkittavalla niin traumaattinen, että kynnys hakeu-tua hoitoon jatkossa nousi.
Potilaiden omia kokemuksia on tutkittu Suomessa vähän, joten jatkotutkimus ehdotuksena voi-daan pitää tutkimusten tekemistä huone-eristys kokemuksista sekä tutkimuksia hoitohenkilö-kunnan valmiuksista muuttaa toimintatapojaan pakonkäytön vähentämiseksi.