Biologiska barns upplevelse av sin vardag i familjehemmet samt deras tankar om stöd : En kvalitativ studie
Werling, Jenny (2014)
Werling, Jenny
Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121219583
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121219583
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millainen sijaiskodissa elävien biologisten lasten arki voi olla, sekä millaista tukea sijaiskodissa asuvat biologiset lapset ovat saaneet ja millaista tukea he olisivat tarvinneet sekä valmisteluvaiheessa että perheen arjessa. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Pesäpuu ry:n kanssa. Tietojenkeräysmenetelmänä on käytetty puolijäsenneltyjä haastatteluja. Haastattelemalla kuutta aikuista biologista lasta saatiin vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Millaisena sijaiskodissa asuvat biologiset lapset kokevat arkensa? Millaista tukea sijaiskodin biologiset lapset ovat saaneet tai toivoneet valmisteluvaiheessa sekä sijaiskodin arjessa? Tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ollut perhedynamiikan sekä sosiaalisen tuen osaamisalue. Tulosta on analysoitu sisällönanalyysia apuna käyttäen. Tulos osoittaa, että sijaiskodissa varttumista pidettiin lähinnä myönteisenä ja avartavana kokemuksena. Kodin muuttuminen sijaiskodiksi tarkoitti isompaa vastuuta ja sijaissisarusten käyttäytyminen toi mahdollisesti mukanaan haasteita arkeen. Sijaislasten tausta ja heidän biologinen sukunsa herättivät tunteita ja ajatuksia vastaajissa. Tulokset osoittivat, että vastaajat kantoivat huolta ja vastuuta sekä sijoitussisaruksistaan että vanhemmistaan ja halusivat suojella molempia. Tulos osoittaa, että vastaajat tarvitsivat valmisteluvaiheessa ja arjessa eniten tieto- ja tunnepohjaista tukea. Vastaajien vanhemmat ovat pystyneet tyydyttämään nämä tarpeet. Vastaajat toivoivat kuitenkin tietoa ja nähdyksi tulemista ammattilaisilta sekä mahdollisuuksia keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa. Vastaajat suhtautuvat epäröiden vertaistukiryhmiin. Vertaistukiryhmien etuna pidettiin kuitenkin yhteyttä toisiin samanlaista arkea eläviin sekä sitä, että silloin olisi paikka, jossa saa puhua kaikesta. Tulos osoittaa, että on olemassa riski, että biologiset lapset jäävät yksin suurine ajatuksineen ja tunteineen. Siksi olisi tärkeää valmistella biologisia lapsia mitä sijaiskodiksi ryhtyminen voi tarkoittaa. Ulkopuolisen tuen tarjoaminen lapsille arjessa vähentäisi myös lasten riskiä jäädä huomiotta ja vastaisi hyvin haastateltujen tukeen liittyviin toiveisiin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millainen sijaiskodissa elävien biologisten lasten arki voi olla, sekä millaista tukea sijaiskodissa asuvat biologiset lapset ovat saaneet ja millaista tukea he olisivat tarvinneet sekä valmisteluvaiheessa että perheen arjessa. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Pesäpuu ry:n kanssa. Tietojenkeräysmenetelmänä on käytetty puolijäsenneltyjä haastatteluja. Haastattelemalla kuutta aikuista biologista lasta saatiin vastaukset seuraaviin kysymyksiin: Millaisena sijaiskodissa asuvat biologiset lapset kokevat arkensa? Millaista tukea sijaiskodin biologiset lapset ovat saaneet tai toivoneet valmisteluvaiheessa sekä sijaiskodin arjessa? Tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ollut perhedynamiikan sekä sosiaalisen tuen osaamisalue. Tulosta on analysoitu sisällönanalyysia apuna käyttäen. Tulos osoittaa, että sijaiskodissa varttumista pidettiin lähinnä myönteisenä ja avartavana kokemuksena. Kodin muuttuminen sijaiskodiksi tarkoitti isompaa vastuuta ja sijaissisarusten käyttäytyminen toi mahdollisesti mukanaan haasteita arkeen. Sijaislasten tausta ja heidän biologinen sukunsa herättivät tunteita ja ajatuksia vastaajissa. Tulokset osoittivat, että vastaajat kantoivat huolta ja vastuuta sekä sijoitussisaruksistaan että vanhemmistaan ja halusivat suojella molempia. Tulos osoittaa, että vastaajat tarvitsivat valmisteluvaiheessa ja arjessa eniten tieto- ja tunnepohjaista tukea. Vastaajien vanhemmat ovat pystyneet tyydyttämään nämä tarpeet. Vastaajat toivoivat kuitenkin tietoa ja nähdyksi tulemista ammattilaisilta sekä mahdollisuuksia keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa. Vastaajat suhtautuvat epäröiden vertaistukiryhmiin. Vertaistukiryhmien etuna pidettiin kuitenkin yhteyttä toisiin samanlaista arkea eläviin sekä sitä, että silloin olisi paikka, jossa saa puhua kaikesta. Tulos osoittaa, että on olemassa riski, että biologiset lapset jäävät yksin suurine ajatuksineen ja tunteineen. Siksi olisi tärkeää valmistella biologisia lapsia mitä sijaiskodiksi ryhtyminen voi tarkoittaa. Ulkopuolisen tuen tarjoaminen lapsille arjessa vähentäisi myös lasten riskiä jäädä huomiotta ja vastaisi hyvin haastateltujen tukeen liittyviin toiveisiin.