Kaksoisdiagnoosikuntoutujan identiteetin rakentuminen ja muutos
Lindström, Emma (2014)
Lindström, Emma
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121119445
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121119445
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten kaksoisdiagnoosikuntoutuja määrittelee identiteettinsä ja millaisia muutoksia identiteetissä on tapahtunut kuntoutuksen aikana. Tarkoituksena oli myös selvittää, minkälaisen merkityksen kuntoutuksessa olevat asiakkaat antavat identiteetin tukemiselle.
Aihetta pohjustettiin opinnäytetyön teoreettisessa osassa. Kuntoutusta käsiteltiin yhteisöllisestä näkökulmasta ja erilaisiin identiteettiä kuvaaviin teorioihin syvennyttiin psykologian sekä sosiaalitieteiden avulla. Identiteetin rakentamista käsiteltiin kategorioiden, marginaalien, toiseuden sekä leimatun identiteetin näkökulmista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia identiteettejä kuntoutujat ovat onnistuneet rakentamaan näistä lähtökohdista ja minkälaisia ennakkoluuloja he ovat joutuneet kaksoisdiagnoosin takia elämässään kohtaamaan.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n kanssa. Ajatus opinnäytetyön aiheesta syntyi työharjoittelussa Alma-yhteisössä, joka on erikoistunut kuntouttamaan asiakkaita, joilla on samanaikaisesti sekä päihdeongelma että mielenterveysongelma. Opinnäytetyön tekijän työskentely Alma-yhteisön asiakkaiden kanssa herätti mielenkiintoa selvittää, millainen on kuntoutujan identiteetti ja minkälaisista osa-alueista se rakentuu. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta Alma-yhteisön asiakasta. Haastatteluista kerätyn materiaalin perusteella aineisto jaettiin neljään teemaan: henkilökohtainen identiteetti, sosiaalinen identiteetti, identiteetin muutos sekä kuntoutuksen kehittäminen. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa oli nähtävissä toisten ihmisten vaikutus identiteettiin. Identiteettiä rakennettiin erilaisuuksien ja samanlaisuuksien kautta ja itseä vertailtiin suhteessa siihen, mitä pidettiin ”normaalina”. Samanlaisuutta koettiin suhteessa muihin kuntoutujiin esimerkiksi vertaistuen kautta. Tärkeäksi tapahtumaksi osoittautui diagnoosin löytyminen, joka mahdollisti muutoksen alkamisen identiteettiprosesseissa. Tutkimuksessa haastateltavat kuvasivat muutoksen vaatineen toteutuakseen aina jonkinlaista identiteettityöskentelyä. Muutosta oli nähtävissä sosiaalisissa suhteissa, itsetunnossa, tyytyväisyyden löytämisessä sekä asenteissa. Avun saaminen ja vastaanottaminen vaati asiakkaan identiteetin omaksumista. Kunnioittava suhde työntekijän ja asiakkaan välillä edisti identiteetin muutosta ja auttoi selviytymään haastavienkin tilanteiden yli. Kokemus yksilöllisyydestä kuntoutuksessa välittyi esimerkiksi henkilökohtaisissa suunnitelmissa ja tavoitteissa.
Aihetta pohjustettiin opinnäytetyön teoreettisessa osassa. Kuntoutusta käsiteltiin yhteisöllisestä näkökulmasta ja erilaisiin identiteettiä kuvaaviin teorioihin syvennyttiin psykologian sekä sosiaalitieteiden avulla. Identiteetin rakentamista käsiteltiin kategorioiden, marginaalien, toiseuden sekä leimatun identiteetin näkökulmista. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaisia identiteettejä kuntoutujat ovat onnistuneet rakentamaan näistä lähtökohdista ja minkälaisia ennakkoluuloja he ovat joutuneet kaksoisdiagnoosin takia elämässään kohtaamaan.
Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Muotialan asuin- ja toimintakeskus ry:n kanssa. Ajatus opinnäytetyön aiheesta syntyi työharjoittelussa Alma-yhteisössä, joka on erikoistunut kuntouttamaan asiakkaita, joilla on samanaikaisesti sekä päihdeongelma että mielenterveysongelma. Opinnäytetyön tekijän työskentely Alma-yhteisön asiakkaiden kanssa herätti mielenkiintoa selvittää, millainen on kuntoutujan identiteetti ja minkälaisista osa-alueista se rakentuu. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta Alma-yhteisön asiakasta. Haastatteluista kerätyn materiaalin perusteella aineisto jaettiin neljään teemaan: henkilökohtainen identiteetti, sosiaalinen identiteetti, identiteetin muutos sekä kuntoutuksen kehittäminen. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimuksessa oli nähtävissä toisten ihmisten vaikutus identiteettiin. Identiteettiä rakennettiin erilaisuuksien ja samanlaisuuksien kautta ja itseä vertailtiin suhteessa siihen, mitä pidettiin ”normaalina”. Samanlaisuutta koettiin suhteessa muihin kuntoutujiin esimerkiksi vertaistuen kautta. Tärkeäksi tapahtumaksi osoittautui diagnoosin löytyminen, joka mahdollisti muutoksen alkamisen identiteettiprosesseissa. Tutkimuksessa haastateltavat kuvasivat muutoksen vaatineen toteutuakseen aina jonkinlaista identiteettityöskentelyä. Muutosta oli nähtävissä sosiaalisissa suhteissa, itsetunnossa, tyytyväisyyden löytämisessä sekä asenteissa. Avun saaminen ja vastaanottaminen vaati asiakkaan identiteetin omaksumista. Kunnioittava suhde työntekijän ja asiakkaan välillä edisti identiteetin muutosta ja auttoi selviytymään haastavienkin tilanteiden yli. Kokemus yksilöllisyydestä kuntoutuksessa välittyi esimerkiksi henkilökohtaisissa suunnitelmissa ja tavoitteissa.