Sairaanhoitajien asenteet seksuaaliohjausta kohtaan
Mattila, Kirsi (2014)
Mattila, Kirsi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121019329
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121019329
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien asenteita ja uskomuksia seksuaaliohjausta kohtaan. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa seksuaaliohjauksen ja siihen liittyvän koulutuksen kehittämiseksi.
Tutkimus toteutettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhdellä toimialueella. Tutkimukseen osallistui N=123 sairaanhoitajaa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka analysoitiin tilastollisesti. Sairaanhoitajien uskomuksia ja asenteita arvioitiin Likertin asteikolla käyttäen Sexuality Attitudes and Beliefs Survey kyselyä.
Tutkimuksen tulosten perusteella sairaanhoitajan työkokemus tai työpaikka eivät vaikuttaneet merkitsevästi asenteisiin ja uskomuksiin seksuaaliohjausta kohtaan. Sen sijaan seksuaalisuuteen liittyvien koulutusten käymisellä ja sairaanhoitajan iällä oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus.
Tuloksista kävi ilmi, että suurin osa sairaanhoitajista kokee velvollisuudekseen antaa potilaalle luvan puhua seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheista eivätkä he pidä sitä liian yksityisenä aiheena. Valtaosa ei kuitenkaan varaa aikaa aiheesta keskustelemiselle. Sairaanhoitajat kuitenkin kokevat, että seksuaalisuudesta keskusteleminen on olennaista potilaan terveyden edistämiselle ja ymmärtävät miten sairaudet ja hoidot vaikuttavat heidän seksuaalisuuteensa. Noin puolet vastanneista sairaanhoitajista uskoo potilaiden olevan liian sairaita ollakseen kiinnostuneita seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.
Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että koulutuksella on varsin myönteinen vaikutus seksuaaliohjaukseen liittyviin uskomuksiin ja asenteisiin. Koulutus antaa valmiuksia ja rohkeutta puhua seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheista potilaan kanssa. Koulutuksella voidaan parantaa luottamusta omiin kykyihin puhua seksuaalisuudesta ja parantaa valmiuksia vastata potilaiden kysymyksiin. Vanhemmilla sairaanhoitajilla on tämän tutkimuksen mukaan vähemmän esteitä seksuaalisuuden puheeksi ottamiselle.
Kliinisiä asiantuntijoita ja seksuaalineuvojia voisi käyttää hyödyksi tutkitun tiedon etsimisessä ja henkilökunnan kouluttamisessa seksuaalisuuteen, seksuaaliterveyteen ja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi sairaaloissa tulisi olla koulutettuja seksuaalineuvojia ja seksuaaliterapeutteja saatavilla, mikäli potilas haluaa puhua tarkemmin seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheista.
Tutkimus toteutettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin yhdellä toimialueella. Tutkimukseen osallistui N=123 sairaanhoitajaa. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena, joka analysoitiin tilastollisesti. Sairaanhoitajien uskomuksia ja asenteita arvioitiin Likertin asteikolla käyttäen Sexuality Attitudes and Beliefs Survey kyselyä.
Tutkimuksen tulosten perusteella sairaanhoitajan työkokemus tai työpaikka eivät vaikuttaneet merkitsevästi asenteisiin ja uskomuksiin seksuaaliohjausta kohtaan. Sen sijaan seksuaalisuuteen liittyvien koulutusten käymisellä ja sairaanhoitajan iällä oli tilastollisesti merkitsevä vaikutus.
Tuloksista kävi ilmi, että suurin osa sairaanhoitajista kokee velvollisuudekseen antaa potilaalle luvan puhua seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheista eivätkä he pidä sitä liian yksityisenä aiheena. Valtaosa ei kuitenkaan varaa aikaa aiheesta keskustelemiselle. Sairaanhoitajat kuitenkin kokevat, että seksuaalisuudesta keskusteleminen on olennaista potilaan terveyden edistämiselle ja ymmärtävät miten sairaudet ja hoidot vaikuttavat heidän seksuaalisuuteensa. Noin puolet vastanneista sairaanhoitajista uskoo potilaiden olevan liian sairaita ollakseen kiinnostuneita seksuaalisuuteen liittyvistä asioista.
Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että koulutuksella on varsin myönteinen vaikutus seksuaaliohjaukseen liittyviin uskomuksiin ja asenteisiin. Koulutus antaa valmiuksia ja rohkeutta puhua seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheista potilaan kanssa. Koulutuksella voidaan parantaa luottamusta omiin kykyihin puhua seksuaalisuudesta ja parantaa valmiuksia vastata potilaiden kysymyksiin. Vanhemmilla sairaanhoitajilla on tämän tutkimuksen mukaan vähemmän esteitä seksuaalisuuden puheeksi ottamiselle.
Kliinisiä asiantuntijoita ja seksuaalineuvojia voisi käyttää hyödyksi tutkitun tiedon etsimisessä ja henkilökunnan kouluttamisessa seksuaalisuuteen, seksuaaliterveyteen ja seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen liittyvissä asioissa. Lisäksi sairaaloissa tulisi olla koulutettuja seksuaalineuvojia ja seksuaaliterapeutteja saatavilla, mikäli potilas haluaa puhua tarkemmin seksuaalisuuteen liittyvistä huolenaiheista.