Valvotun koevapauden peruuntumisen ennustettavuus
Lilja, Tiina (2014)
Lilja, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120818973
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120818973
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia valvotun koevapauden peruuntumisen ennustettavuutta staattisten tekijöiden sekä rangaistusajan suunnitelman sisällön perusteella. Tutkimusaineisto koostui vuonna 2012 alkaneista koevapauksista (n=543). Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa valvotusta koevapaudesta järjestelmän kehittämiseksi ja koevapausmäärien kasvun mahdollistamiseksi. Valvottu koevapaus on osa avoimempaan täytäntöönpanoon ja asteittaiseen vapauttamiseen perustuvaa Rikosseuraamuslaitoksen strategiaa. Vuoden 2014 alussa voimaan tullut laki valvotusta koevapaudesta lisäsi opinnäytetyön ajankohtaisuutta.
Teoreettinen viitekehys koostui kolmesta osasta, jotka ovat uusimisriskin arviointi, sosiaalisen kontrollin teoria ja Good Lives Model. Näillä osioilla pyrittiin tukemaan saatuja tutkimustuloksia, tarkastelemaan koevapausjärjestelmän lähtökohtia sekä tuomaan esiin uusintarikollisuuteen vaikuttamisen keinoja. Keskeisenä tiedonhankintamenetelmänä käytettiin asiantuntijahaastatteluita. Haastateltavina oli lainvalmisteluun osallistuneita asiantuntijoita ja koevapauden parissa työskenteleviä Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön edustajia.
Tulokseni osoittavat, että vankilakertaisuuden kasvaessa riski koevapauden peruuntumiseen kasvaa. Koevapauden keston pidentyessä riski peruuntumiseen sitä vastoin pienenee. Rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden luokittelulla tai toteutumisella ei ollut suurta ennustearvoa koevapauden peruuntumisessa. Poikkeuksena ovat ajatteluun ja asenteisiin liittyvät tavoitteet, joiden sisältyminen rangaistusajan suunnitelmaan kasvatti riskiä koevapauden peruuntumiseen. Keskeisimpinä kehittämisehdotuksina koevapauksien onnistumiseksi ovat yhteistyön kehittäminen viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sekä systemaattisten työprosessien luominen koevapauden valmistelussa.
Teoreettinen viitekehys koostui kolmesta osasta, jotka ovat uusimisriskin arviointi, sosiaalisen kontrollin teoria ja Good Lives Model. Näillä osioilla pyrittiin tukemaan saatuja tutkimustuloksia, tarkastelemaan koevapausjärjestelmän lähtökohtia sekä tuomaan esiin uusintarikollisuuteen vaikuttamisen keinoja. Keskeisenä tiedonhankintamenetelmänä käytettiin asiantuntijahaastatteluita. Haastateltavina oli lainvalmisteluun osallistuneita asiantuntijoita ja koevapauden parissa työskenteleviä Rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön edustajia.
Tulokseni osoittavat, että vankilakertaisuuden kasvaessa riski koevapauden peruuntumiseen kasvaa. Koevapauden keston pidentyessä riski peruuntumiseen sitä vastoin pienenee. Rangaistusajan suunnitelman tavoitteiden luokittelulla tai toteutumisella ei ollut suurta ennustearvoa koevapauden peruuntumisessa. Poikkeuksena ovat ajatteluun ja asenteisiin liittyvät tavoitteet, joiden sisältyminen rangaistusajan suunnitelmaan kasvatti riskiä koevapauden peruuntumiseen. Keskeisimpinä kehittämisehdotuksina koevapauksien onnistumiseksi ovat yhteistyön kehittäminen viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa sekä systemaattisten työprosessien luominen koevapauden valmistelussa.