Ikääntynyt leikkauspotilas : Toimintakyvyn säilyttämisen tukeminen hoitotyön keinoin
Karppinen, Saara; Maijala, Salla (2014)
Karppinen, Saara
Maijala, Salla
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120618785
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120618785
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää potilaan ikääntymisen aiheuttamia haasteita ja erityispiirteitä leikkaushoidossa. Työn tavoitteeksi asetettiin ikääntyneen potilaan perioperatiivisessa hoidossa hyödynnettävissä olevan lisätiedon tuottaminen sairaanhoitajille. Opinnäytetyön tehtäviksi valittiin kysymykset siitä, mitä iäkkään potilaan leikkaushoidossa tulee huomioida, jotta postoperatiivinen toimintakyky olisi mahdollisimman hyvä ja miten ikääntynyttä potilasta ohjataan leikkaushoidon suhteen. Tehtävät pyrittiin valitsemaan siten, että ne antaisivat opinnäytetyössä mahdollisimman laajan mahdollisuuden käsitellä hoitotyön keinoja.
Menetelmäksi valittiin kirjallisuuskatsaus, koska opinnäytetyöllä haluttiin kartoittaa olemassa olevaa tietoa ikääntyneistä leikkauspotilaista ja sitä analysoimalla saada uutta näkökulmaa siihen liittyvistä hoitotyön haasteista. Kirjallisuuskatsausta varten muodostettiin teorian pohjalta hakukäsitteitä, joilla tehtiin tiedonhakua useista tieteellisistä tietokannoista.
Analyysin tuloksena saatiin tietoa ikääntyneen potilaan eri ominaisuuksien vaikutuksista leikkaushoitoon ja postoperatiiviseen toimintakykyyn sekä potilaan ohjaukseen. Ikääntyminen itsessään lisää potilaan alttiutta komplikaatioille, kuten infektioille. Sairastavuus ja aineenvaihdunnan häiriöt lisäävät riskiä esimerkiksi fysikaalisille tai kognition ongelmille. Leikkaushoito vaikuttaa ikääntyneen potilaan elimistön sisäiseen tasapainoon heikentävästi. Potilaan preoperatiiviset kognition häiriöt voivat vaikeutua merkittävästi leikkaushoidon yhteydessä ja aiheuttaa jopa potilaan vammautumisen tai kuoleman. Ikääntyminen lisää potilaan lääkehoidon ja anestesian asianmukaisen onnistumisen haasteita esimerkiksi veri-aivoesteen muutosten vuoksi. Kaikki ikääntyvän potilaan ongelmat vaikuttavat lisäävän postoperatiivisen deliriumin mahdollisuutta, joka myös liittyy kohonneeseen kuolleisuuteen. Leikkauspotilaan ohjauksessa tärkeintä on sen yksilöllisyys. Hyvin toteutettu ohjaus paitsi ehkäisee komplikaatioita, myös parantaa potilaan arviota elämänlaadustaan postoperatiivisesti.
Ikääntyneen potilaan preoperatiivisesta arvioinnista sekä yksilöidystä leikkaushoidosta ja ohjauksesta on etua potilaan postoperatiiviselle toimintakyvylle. Tiedon lisääminen leikkauspotilaan ikääntymismuutoksista voisi vähentää monia leikkaushoidon komplikaatioita ja riskejä. Leikkaushoidon haasteina tulevaisuudessa voisivat olla potilaan ohjauksen kehittäminen, deliriumin ja sen riskin tunnistaminen sekä kattavan preoperatiivisen arvioinnin hyödyntäminen.
Menetelmäksi valittiin kirjallisuuskatsaus, koska opinnäytetyöllä haluttiin kartoittaa olemassa olevaa tietoa ikääntyneistä leikkauspotilaista ja sitä analysoimalla saada uutta näkökulmaa siihen liittyvistä hoitotyön haasteista. Kirjallisuuskatsausta varten muodostettiin teorian pohjalta hakukäsitteitä, joilla tehtiin tiedonhakua useista tieteellisistä tietokannoista.
Analyysin tuloksena saatiin tietoa ikääntyneen potilaan eri ominaisuuksien vaikutuksista leikkaushoitoon ja postoperatiiviseen toimintakykyyn sekä potilaan ohjaukseen. Ikääntyminen itsessään lisää potilaan alttiutta komplikaatioille, kuten infektioille. Sairastavuus ja aineenvaihdunnan häiriöt lisäävät riskiä esimerkiksi fysikaalisille tai kognition ongelmille. Leikkaushoito vaikuttaa ikääntyneen potilaan elimistön sisäiseen tasapainoon heikentävästi. Potilaan preoperatiiviset kognition häiriöt voivat vaikeutua merkittävästi leikkaushoidon yhteydessä ja aiheuttaa jopa potilaan vammautumisen tai kuoleman. Ikääntyminen lisää potilaan lääkehoidon ja anestesian asianmukaisen onnistumisen haasteita esimerkiksi veri-aivoesteen muutosten vuoksi. Kaikki ikääntyvän potilaan ongelmat vaikuttavat lisäävän postoperatiivisen deliriumin mahdollisuutta, joka myös liittyy kohonneeseen kuolleisuuteen. Leikkauspotilaan ohjauksessa tärkeintä on sen yksilöllisyys. Hyvin toteutettu ohjaus paitsi ehkäisee komplikaatioita, myös parantaa potilaan arviota elämänlaadustaan postoperatiivisesti.
Ikääntyneen potilaan preoperatiivisesta arvioinnista sekä yksilöidystä leikkaushoidosta ja ohjauksesta on etua potilaan postoperatiiviselle toimintakyvylle. Tiedon lisääminen leikkauspotilaan ikääntymismuutoksista voisi vähentää monia leikkaushoidon komplikaatioita ja riskejä. Leikkaushoidon haasteina tulevaisuudessa voisivat olla potilaan ohjauksen kehittäminen, deliriumin ja sen riskin tunnistaminen sekä kattavan preoperatiivisen arvioinnin hyödyntäminen.