Sairaanhoitajien kokemuksia maahanmuuttajien hoitamisesta ja omasta osaamisestaan
Leppänen, Juha-Matti (2014)
Leppänen, Juha-Matti
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120518717
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120518717
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia maahanmuuttajien hoitamisesta ja omasta osaamisestaan. Tavoitteena oli tuoda esille maahanmuuttajien hoitotyöhön liittyviä ominaispiirteitä, saada selville sairaanhoitajien näkemyksiä aiheesta sekä luoda tietopaketti, jota voitaisiin käyttää monikulttuurisen hoitotyön apuna sekä uusien sairaanhoitajien perehdytyksen osana. Tehtävinä oli selvittää, mitkä ovat olennaisia erityispiirteitä maahanmuuttajien hoitotyössä ja millaisia kokemuksia sairaanhoitajilla on maahanmuuttajien hoitotyöstä.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto kerättiin keväällä 2014 kolmelta Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) vuodeosastolta siten, että joka osastolta tutkimukseen osallistui kaksi sairaanhoitajaa. Näin ollen haastateltavia oli yhteensä kuusi (N=6). Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin ja aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Kielimuuri nousi haastateltavien vastauksissa usein esille hoitotyötä vaikeuttavana tekijänä. Tulkkipalveluja käytettiin, mutta myös kielitaitoista henkilökuntaa ja omaisia käytettiin apuna. Lisäksi käytettiin kehonkieltä ja potilaan omalla kielellä olevaa kirjallista materiaalia osana viestintää. Maahanmuuttajat koettiin hoitomyönteisiksi potilaiksi. Perheiden annettiin mahdollisuuksien mukaan osallistua hoitoon ja ohjaustilanteisiin. Maahanmuuttajapotilaat vaativat kantaväestöön kuuluvia potilaita enemmän aikaa ohjaukseen. Haastateltavien mielestä sairaanhoitajan vastuulla on, että potilas ymmärtää, mistä kulloinkin on kyse. Siveellisyyskäsitykset poikkesivat joissain kulttuureissa suomalaisesta kulttuurista. Maahanmuuttajapotilaiden toiveita hoidon ja hoitoympäristön suhteen pyrittiin kunnioittamaan siinä määrin kuin oli mahdollista. Sairaanhoitajat kokivat vieraiden kulttuurien tuntemuksessaan olevan parannettavaa. Kulttuurikoulutukselle koettiin olevan tarvetta.
Opinnäytetyön aihetta voitaisiin tutkia jatkotutkimuksena sellaisenaan myös muualla päin Suomea. Eri ympäristö, haastateltavat ja opinnäytetyön tekijä voisivat tuoda aiheeseen toisenlaisia näkökulmia. Vieraiden kulttuurien koulutusta voitaisiin lisäksi suunnitella tai toteuttaa kehittämishankkeena. Vastaavasti kehittämishankkeen aiheena voisi olla tiettyyn kulttuuriin syventynyt perehdytyskansio, jossa käytäisiin läpi syvällisesti kyseessä olevan kulttuurin hoitotyön kannalta merkittäviä asioita.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Aineisto kerättiin keväällä 2014 kolmelta Tampereen yliopistollisen sairaalan (TAYS) vuodeosastolta siten, että joka osastolta tutkimukseen osallistui kaksi sairaanhoitajaa. Näin ollen haastateltavia oli yhteensä kuusi (N=6). Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin ja aineisto analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysiä.
Kielimuuri nousi haastateltavien vastauksissa usein esille hoitotyötä vaikeuttavana tekijänä. Tulkkipalveluja käytettiin, mutta myös kielitaitoista henkilökuntaa ja omaisia käytettiin apuna. Lisäksi käytettiin kehonkieltä ja potilaan omalla kielellä olevaa kirjallista materiaalia osana viestintää. Maahanmuuttajat koettiin hoitomyönteisiksi potilaiksi. Perheiden annettiin mahdollisuuksien mukaan osallistua hoitoon ja ohjaustilanteisiin. Maahanmuuttajapotilaat vaativat kantaväestöön kuuluvia potilaita enemmän aikaa ohjaukseen. Haastateltavien mielestä sairaanhoitajan vastuulla on, että potilas ymmärtää, mistä kulloinkin on kyse. Siveellisyyskäsitykset poikkesivat joissain kulttuureissa suomalaisesta kulttuurista. Maahanmuuttajapotilaiden toiveita hoidon ja hoitoympäristön suhteen pyrittiin kunnioittamaan siinä määrin kuin oli mahdollista. Sairaanhoitajat kokivat vieraiden kulttuurien tuntemuksessaan olevan parannettavaa. Kulttuurikoulutukselle koettiin olevan tarvetta.
Opinnäytetyön aihetta voitaisiin tutkia jatkotutkimuksena sellaisenaan myös muualla päin Suomea. Eri ympäristö, haastateltavat ja opinnäytetyön tekijä voisivat tuoda aiheeseen toisenlaisia näkökulmia. Vieraiden kulttuurien koulutusta voitaisiin lisäksi suunnitella tai toteuttaa kehittämishankkeena. Vastaavasti kehittämishankkeen aiheena voisi olla tiettyyn kulttuuriin syventynyt perehdytyskansio, jossa käytäisiin läpi syvällisesti kyseessä olevan kulttuurin hoitotyön kannalta merkittäviä asioita.