Hukkakuva-analyysi natiiviröntgentutkimuksista Kuvantamiskeskuksessa
Saarimäki, Tiina; Lindholm, Krista (2014)
Saarimäki, Tiina
Lindholm, Krista
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120518714
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120518714
Tiivistelmä
Hukkakuvien välttäminen on tärkeä osa potilaan säteilyaltistuksen optimointia. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa hukkakuvien määrästä ja röntgenkuvien hylkäyssyistä natiiviröntgentutkimuksissa Kuvantamiskeskuksessa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa hukkakuva-analyysi natiiviröntgentutkimuksista Kuvantamiskeskukselle. Opinnäytetyön tutkimusongelmina selvitettiin, kuinka paljon hukkakuvia syntyy ja mitkä ovat röntgenkuvien hylkäyssyyt natiiviröntgentutkimuksissa eri tutkimuskohteissa sekä eri kuvauslaitteilla. Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin Kuvantamiskeskuksen Qlikview tilasto-ohjelmasta. Aineisto sisälsi tutkimus- ja eksponointimäärät sekä hukkakuvien määrän ja röntgenkuvien hylkäyssyyt vuodelta 2013, kymmeneltä natiiviröntgenkuvauslaitteelta sekä kaikista natiiviröntgentutkimuskohteista. Aineisto analysoitiin käyttäen apuna tilastollista Tixel-ohjelmaa.
Tulosten mukaan hukkakuvaprosentti eri natiiviröntgenkuvauslaitteilla ja eri natiiviröntgentutkimuskohteissa oli keskimäärin 3,8 %. Hukkakuvaprosentti eri kuvauslaitteilla vaihteli välillä 0,9–6,8 %. Tutkimuskohteiden välillä suurin hukkakuvaprosentti oli ristiluun natiiviröntgentutkimuksessa (24,5 %). Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat hukkakuvaprosentit olivat lapaluun natiiviröntgentutkimuksessa (21,3 %) ja polvien natiiviröntgentutkimuksessa (15,6 %). Tutkimuskohteita, joissa hukkakuvaprosentti ylitti 7,0 %, oli 25. Yleisin merkitty röntgenkuvien hylkäyssyy oli asettelu.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että hukkakuva-analyysi on yhä tarpeellinen digitaalikuvantamisessa. Röntgenkuvien hylkäyssyiden lisäksi natiiviröntgentutkimuskohteet, joissa hukkakuvia syntyi eniten, vastasivat suurelta osin aikaisempien tutkimusten tuloksia. Röntgenkuvien hylkäyssyiden osalta tulosten luotettavuutta vähensi se, että röntgenkuvien hylkäyssyitä ei ollut suurimmaksi osaksi merkitty. Hukkakuvien määrien osalta tuloksia voidaan pitää melko paikkaansa pitävinä.
Tulosten mukaan hukkakuvaprosentti eri natiiviröntgenkuvauslaitteilla ja eri natiiviröntgentutkimuskohteissa oli keskimäärin 3,8 %. Hukkakuvaprosentti eri kuvauslaitteilla vaihteli välillä 0,9–6,8 %. Tutkimuskohteiden välillä suurin hukkakuvaprosentti oli ristiluun natiiviröntgentutkimuksessa (24,5 %). Toiseksi ja kolmanneksi suurimmat hukkakuvaprosentit olivat lapaluun natiiviröntgentutkimuksessa (21,3 %) ja polvien natiiviröntgentutkimuksessa (15,6 %). Tutkimuskohteita, joissa hukkakuvaprosentti ylitti 7,0 %, oli 25. Yleisin merkitty röntgenkuvien hylkäyssyy oli asettelu.
Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että hukkakuva-analyysi on yhä tarpeellinen digitaalikuvantamisessa. Röntgenkuvien hylkäyssyiden lisäksi natiiviröntgentutkimuskohteet, joissa hukkakuvia syntyi eniten, vastasivat suurelta osin aikaisempien tutkimusten tuloksia. Röntgenkuvien hylkäyssyiden osalta tulosten luotettavuutta vähensi se, että röntgenkuvien hylkäyssyitä ei ollut suurimmaksi osaksi merkitty. Hukkakuvien määrien osalta tuloksia voidaan pitää melko paikkaansa pitävinä.