Vesimäärän vaikutus pikalattiamassaan
Rantala, Teemu (2014)
Rantala, Teemu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120518635
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120518635
Tiivistelmä
Korjausrakentamisen tiukentuvat aikataulut pakottavat märkätilojen saneeraajat etsimään sellaisia menetelmiä ja aineita, jotka ovat nopeasti pinnoitettavia. Aina valmistajan lupaamat kuivumisajatkaan eivät riitä, vaan niitä halutaan lyhentää käyttämällä massanvalmistuksessa vähemmän vettä.
Opinnäytetyössä tutkittiin, millaisia vaikutuksia veden määrällä on pikalattiamassan eri ominaisuuksiin. Opinnäytetyössä tutkittavaksi aineeksi valittiin Kiillon pikalattiamassa, joka oli usein käytössä työn toimeksiantajan työmailla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli, että työt tehtäisiin mahdollisimman samankaltaisesti kuin työmailla, jolloin nähtäisiin, millaisia vaikutuksia käytännössä veden vähentäminen tai lisääminen aiheuttaa massalle verrattuna ohjeen arvoihin.
Kokeita varten valettiin pikalattiamassasta neljä eri vesipitoisuutta olevaa erää. Yksi erä oli tehty valmistajan ohjeen mukaisesti, yksi märempänä ja loput kaksi kuivempina kuin valmistajan ohje. Jokaisesta erästä tehtiin kolme puristettavaa kuutiota sekä yksi laatta, joista mitattiin kosteutta, ja lopuksi porattiin neljä vetokoekappaletta.
Työn käytännön kokeista saatiin odotetusti selville, että veden vähentäminen vaikuttaa suotuisasti materiaalin kuivumisaikoihin ja päinvastoin. Massan puristuslujuudessa ääripäät olivat heikoimpia. Vetolujuuksissa ainoastaan kuivin erottui joukosta huonoilla tuloksillaan.
Opinnäytetyön tuloksena oli, että veden liikakäyttö pidentää kuivumisaikaa ja sen liika lyhennys massan vesimäärällä on loppulujuuksien kannalta haitallista. Vain noin 10 prosentin vesimäärän vähentäminen vaikuttaa suotuisasti massan ominaisuuksiin tietyillä ehdoilla.
Opinnäytetyössä tutkittiin, millaisia vaikutuksia veden määrällä on pikalattiamassan eri ominaisuuksiin. Opinnäytetyössä tutkittavaksi aineeksi valittiin Kiillon pikalattiamassa, joka oli usein käytössä työn toimeksiantajan työmailla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli, että työt tehtäisiin mahdollisimman samankaltaisesti kuin työmailla, jolloin nähtäisiin, millaisia vaikutuksia käytännössä veden vähentäminen tai lisääminen aiheuttaa massalle verrattuna ohjeen arvoihin.
Kokeita varten valettiin pikalattiamassasta neljä eri vesipitoisuutta olevaa erää. Yksi erä oli tehty valmistajan ohjeen mukaisesti, yksi märempänä ja loput kaksi kuivempina kuin valmistajan ohje. Jokaisesta erästä tehtiin kolme puristettavaa kuutiota sekä yksi laatta, joista mitattiin kosteutta, ja lopuksi porattiin neljä vetokoekappaletta.
Työn käytännön kokeista saatiin odotetusti selville, että veden vähentäminen vaikuttaa suotuisasti materiaalin kuivumisaikoihin ja päinvastoin. Massan puristuslujuudessa ääripäät olivat heikoimpia. Vetolujuuksissa ainoastaan kuivin erottui joukosta huonoilla tuloksillaan.
Opinnäytetyön tuloksena oli, että veden liikakäyttö pidentää kuivumisaikaa ja sen liika lyhennys massan vesimäärällä on loppulujuuksien kannalta haitallista. Vain noin 10 prosentin vesimäärän vähentäminen vaikuttaa suotuisasti massan ominaisuuksiin tietyillä ehdoilla.