AVEKKI-toimintatapamalli työvälineenä lastenpsykiatrisella osastolla
Merikari, Salla (2014)
Merikari, Salla
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120318161
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120318161
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lastenpsykiatrisella osastolla työskentelevät sairaanhoitajat kokevat AVEKKI-toimintatapamallin hoitotyön työvälineenä. Työelämätaho opinnäytetyössä oli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Tehtävänä oli selvittää, minkälaisissa tilanteissa AVEKKI-toimintatapamalli osastolla näkyy, mitä konkreettisia keinoja se on antanut väkivaltatilanteiden ehkäisyyn ja kohtaamiseen ja miten väkivaltatilanteiden jälkihoito AVEKKI-mallin mukaan osastolla toteutuu.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa AVEKKI-toimintatapamallin toimivuudesta käytännössä ja siitä, minkälaisia valmiuksia hoitajat kokevat AVEKKI-koulutuksen antavan. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineisto opinnäytetyötä varten kerättiin teemahaastattelulla ryhmältä hoitajia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Haastateltavat kokivat AVEKKI-toimintatapamallin näkyvän osastolla väkivaltatilanteiden ennakointiin ja fyysiseen rajoittamiseen liittyvissä tilanteissa. AVEKKI-mallin myötä ennakointi on muuttunut suunnitelmallisemmaksi ja fyysinen rajoittaminen organisoidummaksi ja yhtenäisemmäksi. Mallin periaatteet ovat sellaisia, jotka hoitajat hyväksyvät ja sitä kautta kokevat toiminnan muuttuneen avoimemmaksi. AVEKKI-mallin myötä hoitajat kokevat kiinnipitojen vähentyneen. Kiinnipidon sijaan lapsi pyritään aina ensin rauhoittamaan muilla keinoilla. Ongelmatilanteet AVEKKI-mallin toiminnassa ilmenevät sijaisten ja vartijoiden kouluttamattomuutena, otteiden vaatimana henkilökuntamääränä ja osittaisena sopimattomuutena lapsille sekä koulutuspäiviin osallistumisen hankaluutena. Haastateltavat kokivat, ettei AVEKKI-malliin kuuluva uhkaavien tilanteiden jälkihoito heidän työssään toteudu. Osa hoitajista ei kokenut jälkihoitoa tärkeäksi, toiset taas toivoivat, että tilanteet ehdittäisiin käymään edes nopeasti läpi.
Opinnäytetyön tuottama tieto AVEKKI-mallista koskee vain yhtä osastoa, mutta tämän perusteella hoitajat kokevat mallin pääsääntöisesti toimivaksi työvälineeksi hoitotyössä. Toimintatapamalli on konkreettisten hallintakeinojen lisäksi muuttanut hoitajien ajattelutapaa ja lisännyt kiinnipitojen hoidollisuutta. Väkivaltatilanteiden jälkipuinnin osalta haastateltavilla oli eriäviä mielipiteitä. Toiset kokivat sen tarpeelliseksi, kun taas toiset olivat sitä mieltä, että tilanteet kuuluvat hoitotyöhön eikä niitä ole jälkeenpäin tarvetta käsitellä. Näiden tulosten valossa olisi tarpeellista kartoittaa, minkälaista jälkihoitoa hoitajat kokisivat tarvitsevansa, missä tilanteissa se koettaisiin tarpeelliseksi ja miten sen toivottaisiin toteutuvan.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa AVEKKI-toimintatapamallin toimivuudesta käytännössä ja siitä, minkälaisia valmiuksia hoitajat kokevat AVEKKI-koulutuksen antavan. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella menetelmällä. Aineisto opinnäytetyötä varten kerättiin teemahaastattelulla ryhmältä hoitajia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Haastateltavat kokivat AVEKKI-toimintatapamallin näkyvän osastolla väkivaltatilanteiden ennakointiin ja fyysiseen rajoittamiseen liittyvissä tilanteissa. AVEKKI-mallin myötä ennakointi on muuttunut suunnitelmallisemmaksi ja fyysinen rajoittaminen organisoidummaksi ja yhtenäisemmäksi. Mallin periaatteet ovat sellaisia, jotka hoitajat hyväksyvät ja sitä kautta kokevat toiminnan muuttuneen avoimemmaksi. AVEKKI-mallin myötä hoitajat kokevat kiinnipitojen vähentyneen. Kiinnipidon sijaan lapsi pyritään aina ensin rauhoittamaan muilla keinoilla. Ongelmatilanteet AVEKKI-mallin toiminnassa ilmenevät sijaisten ja vartijoiden kouluttamattomuutena, otteiden vaatimana henkilökuntamääränä ja osittaisena sopimattomuutena lapsille sekä koulutuspäiviin osallistumisen hankaluutena. Haastateltavat kokivat, ettei AVEKKI-malliin kuuluva uhkaavien tilanteiden jälkihoito heidän työssään toteudu. Osa hoitajista ei kokenut jälkihoitoa tärkeäksi, toiset taas toivoivat, että tilanteet ehdittäisiin käymään edes nopeasti läpi.
Opinnäytetyön tuottama tieto AVEKKI-mallista koskee vain yhtä osastoa, mutta tämän perusteella hoitajat kokevat mallin pääsääntöisesti toimivaksi työvälineeksi hoitotyössä. Toimintatapamalli on konkreettisten hallintakeinojen lisäksi muuttanut hoitajien ajattelutapaa ja lisännyt kiinnipitojen hoidollisuutta. Väkivaltatilanteiden jälkipuinnin osalta haastateltavilla oli eriäviä mielipiteitä. Toiset kokivat sen tarpeelliseksi, kun taas toiset olivat sitä mieltä, että tilanteet kuuluvat hoitotyöhön eikä niitä ole jälkeenpäin tarvetta käsitellä. Näiden tulosten valossa olisi tarpeellista kartoittaa, minkälaista jälkihoitoa hoitajat kokisivat tarvitsevansa, missä tilanteissa se koettaisiin tarpeelliseksi ja miten sen toivottaisiin toteutuvan.