Synnytyksen jälkitarkastus tehtäväsiirtona lääkäreiltä hoitajille : Terveydenhoitajien ja kätilöiden kokemuksia
Köykkä, Marjo (2014)
Köykkä, Marjo
Vaasan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117747
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117747
Tiivistelmä
Vanhempainrahan maksamisen edellytyksenä on, että synnyttänyt nainen käy 5–12 viikkoa synnytyksen jälkeen terveydentilansa tarkastuksessa. Vuonna 2011 tuli voimaan sairauslakiuudistus, joka mahdollistaa lisäkoulutuksen saaneen kätilön tai terveydenhoitajan tekemän säännöllisen synnytyksen jälkitarkastuksen ja todistuksen kirjoittamisen Kelaa varten. Synnytyksen jälkitarkastus toteutetaan tehtäväsiirtona lääkäreiltä hoitajille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ter-veydenhoitajien ja kätilöiden kokemuksia synnytyksen jälkitarkastuksen tehtäväsiirrosta lääkäreiltä hoitajille. Tutkimus oli kvalitatiivinen teemahaastattelututkimus. Haastateltavina oli yhteensä kahdeksan terveydenhoitajaa tai kätilö-terveydenhoitajaa, jotka tekivät jälkitarkastuksia työssään. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Lähtökohdat tehtäväsiirtoihin tulivat sekä organisaation että terveydenhoitajien omasta aloitteesta ja prosessi toteutettiin organisaatioissa moniammatillisesti. Kirjallisten suunnitelmien ja ohjeiden tekeminen oli organisaatioissa osittain jäsentymätöntä. Aikaa tehtäväsiirtoihin saatiin työn sisällön ja määrän järjestelyillä. Terveydenhoitajat kokivat tehtäväsiirron lisänneen ammattitaitoa, työmotivaatiota ja työn mielekkyyttä. Terveydenhoitajat kokivat hoidon laadun parantuneen sekä asiakastyytyväisyyden lisääntyneen ja lääkärille vapautui lisää vastaanottoaikoja. Rahallinen korvaus koettiin kannustavaksi. Korvaussummat vaihtelivat ja jotkut kokivat sen liian alhaiseksi. Valmiuksia jälkitarkastuksen tekemiseen antoi aiempi työkokemus sekä jälkitarkastus- ja kätilökoulutus. Terveydenhoitajat arvioivat voivansa suorittaa jälkitarkastuksia myös epäsäännöllisissä synnytyksissä tietyin rajauksin. Työyhteisö oli suhtautunut hyvin tehtäväsiirtoihin ja yhteistyö oli sujunut hyvin lääkäreiden kanssa. Terveydenhoitajat arvioivat esimiesten fokuksen tehtäväsiirroissa olevan työn kehittämisessä, taloudellisissa säästöissä sekä työn-tekijän jaksamisessa.
Jälkitarkastuksen tehtäväsiirto osoittautui organisaatioissa toimivaksi ja hyväksi käytännöksi, mutta siinä nähtiin myös kehitettävää. Synnytyksen jälkitarkastuksia, niiden taloudellisia ja muita vaikutuksia tulee vielä tutkia lisää, jotta tehtäväsiirtoja voidaan kehittää.
Lähtökohdat tehtäväsiirtoihin tulivat sekä organisaation että terveydenhoitajien omasta aloitteesta ja prosessi toteutettiin organisaatioissa moniammatillisesti. Kirjallisten suunnitelmien ja ohjeiden tekeminen oli organisaatioissa osittain jäsentymätöntä. Aikaa tehtäväsiirtoihin saatiin työn sisällön ja määrän järjestelyillä. Terveydenhoitajat kokivat tehtäväsiirron lisänneen ammattitaitoa, työmotivaatiota ja työn mielekkyyttä. Terveydenhoitajat kokivat hoidon laadun parantuneen sekä asiakastyytyväisyyden lisääntyneen ja lääkärille vapautui lisää vastaanottoaikoja. Rahallinen korvaus koettiin kannustavaksi. Korvaussummat vaihtelivat ja jotkut kokivat sen liian alhaiseksi. Valmiuksia jälkitarkastuksen tekemiseen antoi aiempi työkokemus sekä jälkitarkastus- ja kätilökoulutus. Terveydenhoitajat arvioivat voivansa suorittaa jälkitarkastuksia myös epäsäännöllisissä synnytyksissä tietyin rajauksin. Työyhteisö oli suhtautunut hyvin tehtäväsiirtoihin ja yhteistyö oli sujunut hyvin lääkäreiden kanssa. Terveydenhoitajat arvioivat esimiesten fokuksen tehtäväsiirroissa olevan työn kehittämisessä, taloudellisissa säästöissä sekä työn-tekijän jaksamisessa.
Jälkitarkastuksen tehtäväsiirto osoittautui organisaatioissa toimivaksi ja hyväksi käytännöksi, mutta siinä nähtiin myös kehitettävää. Synnytyksen jälkitarkastuksia, niiden taloudellisia ja muita vaikutuksia tulee vielä tutkia lisää, jotta tehtäväsiirtoja voidaan kehittää.