Äiti, missä isi on? : Isättömyyden merkitys lapsen arjessa yksinhuoltajaäitien kertomana
Kosonen, Sini; Piirainen, Salla-Maria (2014)
Kosonen, Sini
Piirainen, Salla-Maria
Savonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117655
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117655
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan yksinhuoltajaäitien kokemuksia heidän arjestaan ilman isää. Tutkimuksen kohderyhmä on rajattu alle 8-vuotiaiden lasten äiteihin, jotka ovat kasvattaneet lapsensa kokonaan ilman isää. Äidit muodostavat perheen lapsen tai lapsiensa kanssa. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista äideistä on tullut raskaaksi vakiintuneista parisuhteista, mutta eronnut lapsen isän kanssa odotusaikana.
Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda yksinhuoltajaäitien ääni kuuluviin, sekä tuoda esiin myös heidän tavallista perhe-elämää. Opinnäytetyö tarjoaa myös yhteiskunnallisesti kaikille asiasta kiinnostuneille lisätietoa yksinhuoltajuudesta. Opinnäytetyötä voivat hyödyntää niin opiskelijat kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Jokainen sosiaalialan ammattilainen tulee kohtaamaan yksinhuoltajaperheitä, esimerkiksi päiväkodissa.
Opinnäytetyö on toteutettu narratiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimukseen osallistui kuusi totaaliyksinhuoltajaäitiä. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty narratiivista haastattelua. Tulokset on analysoitu kahdella eri tyylillä. Ensin tarinoista on nostettu esiin yhteisiä teemoja ja sen jälkeen muodostettu teemoista yksi juonellinen kertomus.
Tutkimustulostemme mukaan yksinhuoltajaäidit tuntevat pärjäävänsä lasten kanssa hyvin, ja äidit kokevat yksinhuoltajuuden jopa vahvuutena. Yhteistä kaikille tutkimukseemme osallistuneille yksinhuoltajille on, että he eivät voisi kuvitella elämäänsä ilman lapsiaan ja ovat tyytyväisiä elämäänsä lapsen kanssa. Moni yksinhuoltaja kokee kuitenkin myös, että he kuuluvat vähemmistöön ja heillä on niin sanotusti leima otsassa lasta yksin kasvattaessaan.
Opinnäytetyön aihe on ajankohtainen. Opinnäytetyön tavoitteena on tuoda yksinhuoltajaäitien ääni kuuluviin, sekä tuoda esiin myös heidän tavallista perhe-elämää. Opinnäytetyö tarjoaa myös yhteiskunnallisesti kaikille asiasta kiinnostuneille lisätietoa yksinhuoltajuudesta. Opinnäytetyötä voivat hyödyntää niin opiskelijat kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset. Jokainen sosiaalialan ammattilainen tulee kohtaamaan yksinhuoltajaperheitä, esimerkiksi päiväkodissa.
Opinnäytetyö on toteutettu narratiivista tutkimusmenetelmää käyttäen. Tutkimukseen osallistui kuusi totaaliyksinhuoltajaäitiä. Tiedonkeruumenetelmänä on käytetty narratiivista haastattelua. Tulokset on analysoitu kahdella eri tyylillä. Ensin tarinoista on nostettu esiin yhteisiä teemoja ja sen jälkeen muodostettu teemoista yksi juonellinen kertomus.
Tutkimustulostemme mukaan yksinhuoltajaäidit tuntevat pärjäävänsä lasten kanssa hyvin, ja äidit kokevat yksinhuoltajuuden jopa vahvuutena. Yhteistä kaikille tutkimukseemme osallistuneille yksinhuoltajille on, että he eivät voisi kuvitella elämäänsä ilman lapsiaan ja ovat tyytyväisiä elämäänsä lapsen kanssa. Moni yksinhuoltaja kokee kuitenkin myös, että he kuuluvat vähemmistöön ja heillä on niin sanotusti leima otsassa lasta yksin kasvattaessaan.