Omahoitajana anoreksiaa sairastavalle nuorelle : Kokemuksia motivoivan lähestymistavan käytöstä hoidossa
Rintamäki, Terhi; Uponen-Saraiva, Tiia-Maria (2014)
Rintamäki, Terhi
Uponen-Saraiva, Tiia-Maria
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117644
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata omahoitajan roolia anoreksiaa sairastavan nuoren hoidossa ja selvittää keinoja motivoivan lähestymistavan käytössä. Tavoite oli tuottaa tietoa motivoivasta lähestymistavasta anoreksiaa sairastavan nuoren hoidossa nuorten kanssa työskentelevälle hoitohenkilökunnalle.
Opinnäytetyön menetelmänä oli kvalitatiivinen menetelmä, jossa haastateltiin neljää asian parissa työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, analyysi suoritettiin sisällönanalyysin keinoin. Työelämätahona oli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.
Tulosten keskeisin osa on omahoitajan keinot nuoren motivointiin. Opinnäytetyössä selvitettiin erilaisia motivointikeinoja, joita omahoitajat käyttävät, ja niitä on avattu tuloksissa. Motivointikeinot jaettiin keskustelun keinoin motivointiin, jota tehdään nuoren kanssa yhdessä, ja yhteistyössä tehtävään motivointiin, johon liittyy omahoitajan ja nuoren lisäksi koko hoitava tiimi ja perhe. Opinnäytetyössä selvitettiin myös omahoitajien näkemyksiä omasta roolistaan anoreksiapotilaan hoidossa, ja tästä omahoitajat nostivat esille hoidon organisoijana toimimisen ja yhteydenpidon hoitavan tiimin kesken. Omahoitajien kokemukset anoreksiaa sairastavan nuoren hoidosta ovat erilaisia, hoito koettiin osaltaan raskaana ja hoitojaksot auttamattomasti liian lyhyinä, mutta koettiin myös onnistumisen tunteita ja iloa edistysaskeleista. Anoreksiapotilaan hoitoa ei yleisesti koettu muiden potilaiden hoitoa raskaampana.
Opinnäytetyössä saatiin vastaukset asetettuihin tehtäviin. Jatkotutkimusaiheena olisi hyödyllistä tehdä psykoedukaatiomateriaalia perheille, jotta perhe voisi parhaansa mukaan kotona motivoida ja tukea anoreksiaa sairastavaa nuorta hoidossa.
Opinnäytetyön menetelmänä oli kvalitatiivinen menetelmä, jossa haastateltiin neljää asian parissa työskentelevää sairaanhoitajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, analyysi suoritettiin sisällönanalyysin keinoin. Työelämätahona oli Pirkanmaan sairaanhoitopiiri.
Tulosten keskeisin osa on omahoitajan keinot nuoren motivointiin. Opinnäytetyössä selvitettiin erilaisia motivointikeinoja, joita omahoitajat käyttävät, ja niitä on avattu tuloksissa. Motivointikeinot jaettiin keskustelun keinoin motivointiin, jota tehdään nuoren kanssa yhdessä, ja yhteistyössä tehtävään motivointiin, johon liittyy omahoitajan ja nuoren lisäksi koko hoitava tiimi ja perhe. Opinnäytetyössä selvitettiin myös omahoitajien näkemyksiä omasta roolistaan anoreksiapotilaan hoidossa, ja tästä omahoitajat nostivat esille hoidon organisoijana toimimisen ja yhteydenpidon hoitavan tiimin kesken. Omahoitajien kokemukset anoreksiaa sairastavan nuoren hoidosta ovat erilaisia, hoito koettiin osaltaan raskaana ja hoitojaksot auttamattomasti liian lyhyinä, mutta koettiin myös onnistumisen tunteita ja iloa edistysaskeleista. Anoreksiapotilaan hoitoa ei yleisesti koettu muiden potilaiden hoitoa raskaampana.
Opinnäytetyössä saatiin vastaukset asetettuihin tehtäviin. Jatkotutkimusaiheena olisi hyödyllistä tehdä psykoedukaatiomateriaalia perheille, jotta perhe voisi parhaansa mukaan kotona motivoida ja tukea anoreksiaa sairastavaa nuorta hoidossa.