Kulttuurivienti murroksessa : Alan uudet ansaintalogiikat – case Suomen Pariisin Instituutti
Rantanen, Sandra (2014)
Rantanen, Sandra
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117625
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014120117625
Tiivistelmä
Kun rahoittajatahot reagoivat taiteen ja kulttuurin tarpeisiin viiveellä tai liian lyhytnäköisesti, eivät apurahat tue pitkäjänteistä kulttuurityötä. Lisäksi taidemarkkinat nähdään helposti puhtaasti tuotemyyntinä, eivätkä laajempina taiteen prosesseja tukevana kokonaisuutena, jotka lopulta johtavat potentiaalisesti myytäviin tuotteisiin ja joissa taide ja markkinat ovat harmoniassa (Sjöberg 2011). Siksi apuraharakenne ei kata tavoitteellisen, vaikkakin voittoa tavoittelemattoman kulttuuri-instituutin työtä ja tarpeita.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on avata kulttuuriviennin piirissä käytössä olevia ansaintalogiikoita ja katsoa niitä kulttuurivientiä harjoittavan, ja sitä harjoittavien toimijoiden vastaanottajana toimivan Suomen Pariisin kulttuuri-instituutin näkökulmasta.
Liiketoiminnan näkökulmasta löytyy sevityksiä ja toimenpide-ehdotuksia kulttuuriviennin alalta ja rahoituksesta melko hyvin. Lisäksi löytyy tilastotietoa kulttuuriyrityksistä ja toimialoista; niiden viennistä ja työllistämisvaikutuksista. Näiden perusteella voidaan ennakoida tulevaa ja vetää tulevaisuuden kehityskaaresta johtopäätöksiä. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan vastaa voittoa tavoittelemattoman organisaation rahoitushaasteisiin.
Kirjallisista lähteistä koostuvaa teoriaosuutta tukemaan otan asiantuntijoiden lausumia kommentteja. Lisäksi aion tutustua muiden toimialojen kulurakenteisiin ja rahoitusmalleihin ja selvittää olisiko kulttuurialalla jotain opittavaa muualta. Teen ehdotukseni rahoitusmallien uudistamiseksi haastatteluiden ja kirjallisen lähdemateriaalin pohjalta.
Taiteen ja kulttuurin saralla voitaneen sanoa liian kauan vallinneen tilan jossa taidetta itsessään pidetään riittävän arvokkaana ja tärkeänä perusteena jatkuvan, turvatun apurahoituksen saamiselle. Taiteen sisällön ja laadun ylläpitämisen, kehittämisen ja ajanmukaistamisen nimissä tekee hyvää ravistella näitä luutuneita ajatusmalleja ja ”pakottaa” taiteen ja kulttuurin toimijat ideoimaan rahoituksen lähteensä laajemmin ja luovemmin.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on avata kulttuuriviennin piirissä käytössä olevia ansaintalogiikoita ja katsoa niitä kulttuurivientiä harjoittavan, ja sitä harjoittavien toimijoiden vastaanottajana toimivan Suomen Pariisin kulttuuri-instituutin näkökulmasta.
Liiketoiminnan näkökulmasta löytyy sevityksiä ja toimenpide-ehdotuksia kulttuuriviennin alalta ja rahoituksesta melko hyvin. Lisäksi löytyy tilastotietoa kulttuuriyrityksistä ja toimialoista; niiden viennistä ja työllistämisvaikutuksista. Näiden perusteella voidaan ennakoida tulevaa ja vetää tulevaisuuden kehityskaaresta johtopäätöksiä. Ne eivät kuitenkaan sellaisenaan vastaa voittoa tavoittelemattoman organisaation rahoitushaasteisiin.
Kirjallisista lähteistä koostuvaa teoriaosuutta tukemaan otan asiantuntijoiden lausumia kommentteja. Lisäksi aion tutustua muiden toimialojen kulurakenteisiin ja rahoitusmalleihin ja selvittää olisiko kulttuurialalla jotain opittavaa muualta. Teen ehdotukseni rahoitusmallien uudistamiseksi haastatteluiden ja kirjallisen lähdemateriaalin pohjalta.
Taiteen ja kulttuurin saralla voitaneen sanoa liian kauan vallinneen tilan jossa taidetta itsessään pidetään riittävän arvokkaana ja tärkeänä perusteena jatkuvan, turvatun apurahoituksen saamiselle. Taiteen sisällön ja laadun ylläpitämisen, kehittämisen ja ajanmukaistamisen nimissä tekee hyvää ravistella näitä luutuneita ajatusmalleja ja ”pakottaa” taiteen ja kulttuurin toimijat ideoimaan rahoituksen lähteensä laajemmin ja luovemmin.