Tartutaan hetkeen tuntosarvet pystyssä : Lasten oppiminen ja kasvattajan roolin muodostuminen yhteisen osallisuuden päiväkodissa
Kulovuori, Hanna (2014)
Kulovuori, Hanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014113017524
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014113017524
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tehdä näkyväksi, miten yhteinen osallisuus oppimisympäristössä vaikuttaa lasten oppimiseen sekä millaiseksi kasvattajan rooli muodostuu lapsen oppimisen tukijana. Opinnäytetyö pohjautuu kasvattajien kyselytutkimukseen sekä teemahaastatteluun Lempäälän kunnan Kuusimäen ja Karhumäen päiväkodeissa. Nämä päiväkodit toteuttavat yhteisen osallisuuden pedagogiikkaa. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys koostuu osallisuuden, lasten oppimisen ja kasvattajan roolin muodostamasta kolmikentästä.
Lapselle osallisuus päiväkodissa merkitsee mahdollisuutta itsensä ilmaisemiseen ja oman oppimisympäristönsä muokkaamiseen. Lapselle syntyy käsitys itsestään merkittävänä osana yhteisöä, jossa hän tulee kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Lapset oppivat osallisuussuuntautuneessa oppimisympäristössä etenkin sosiaalisia taitoja osana arkista toimintaa. Lapset oppivat neuvottelemaan ja päättämään yhteisistä tärkeäksi kokemistaan asioista sekä pohtimaan yhdessä ratkaisuja ilman, että aikuinen sanelee valmiita vastuksia.
Kasvattajat antoivat suuren painoarvon yhteiselle arjelle ja siinä tapahtuvalle vuorovaikutteiselle oppimiselle. Kasvattajat korostivat omalta osaltaan jatkuvaa valppautta lapsilta tulevien aloitteiden suhteen, sillä toiminnan sisällöt luodaan yhdessä lasten kanssa suunnitellen. Lasten oppimisen kannalta osallisuusajatteluperusteisen pedagogiikan yhdeksi suurimmaksi hyödyksi oppimisympäristössä kasvattajat kokivat sen, että lapset sitoutuvat ja motivoituvat parhaiten sellaiseen toimintaan, joka liittyy heidän omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ja lapselle itselleen tärkeisiin asioihin. Lapsia rohkaistaan tutkimaan, pohtimaan ja ihmettelemään elämän ilmiöitä sekä tuomaan oma mielipiteensä esiin.
Kokonaisuudessa kasvattajien merkitys näkyy toiminnan mahdollistajana, mutta etenkin laajempien kasvatustavoitteiden hallinnassa ja niiden toteutumisen varmistamisessa. Kasvattajat havainnoivat ja reflektoivat toimintaa kaiken aikaa, jotta pystytään varmistumaan toiminnan oikeasta suunnasta suhteessa varhaiskasvatussuunnitelmaan ja lasten yksilöllisiin herkkyyskausiin.
Lapselle osallisuus päiväkodissa merkitsee mahdollisuutta itsensä ilmaisemiseen ja oman oppimisympäristönsä muokkaamiseen. Lapselle syntyy käsitys itsestään merkittävänä osana yhteisöä, jossa hän tulee kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Lapset oppivat osallisuussuuntautuneessa oppimisympäristössä etenkin sosiaalisia taitoja osana arkista toimintaa. Lapset oppivat neuvottelemaan ja päättämään yhteisistä tärkeäksi kokemistaan asioista sekä pohtimaan yhdessä ratkaisuja ilman, että aikuinen sanelee valmiita vastuksia.
Kasvattajat antoivat suuren painoarvon yhteiselle arjelle ja siinä tapahtuvalle vuorovaikutteiselle oppimiselle. Kasvattajat korostivat omalta osaltaan jatkuvaa valppautta lapsilta tulevien aloitteiden suhteen, sillä toiminnan sisällöt luodaan yhdessä lasten kanssa suunnitellen. Lasten oppimisen kannalta osallisuusajatteluperusteisen pedagogiikan yhdeksi suurimmaksi hyödyksi oppimisympäristössä kasvattajat kokivat sen, että lapset sitoutuvat ja motivoituvat parhaiten sellaiseen toimintaan, joka liittyy heidän omiin kiinnostuksen kohteisiinsa ja lapselle itselleen tärkeisiin asioihin. Lapsia rohkaistaan tutkimaan, pohtimaan ja ihmettelemään elämän ilmiöitä sekä tuomaan oma mielipiteensä esiin.
Kokonaisuudessa kasvattajien merkitys näkyy toiminnan mahdollistajana, mutta etenkin laajempien kasvatustavoitteiden hallinnassa ja niiden toteutumisen varmistamisessa. Kasvattajat havainnoivat ja reflektoivat toimintaa kaiken aikaa, jotta pystytään varmistumaan toiminnan oikeasta suunnasta suhteessa varhaiskasvatussuunnitelmaan ja lasten yksilöllisiin herkkyyskausiin.