Asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelumenettely : kokeilusta valtakunnalliseksi menettelytavaksi
Mutka, Anna-Stiina (2014)
Mutka, Anna-Stiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112917473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112917473
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee asiantuntija-avusteista huoltoriitojen sovittelua (ns. follo tai follo-menettely). Menettelyssä uskotaan siihen, että vanhemmat tuntevat lapsensa ja tietävät, mikä heille on parasta, joten heille luodaan parhaat mahdolliset edellytykset saada sovinto aikaan. Sovinnon aikaan saamisessa auttaa tuomioistuimen tuomari, joka toimii menettelyssä sovittelijana osapuolien välillä.
Opinnäytetyön aiheeksi valikoitui asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu, sillä tutustuin aiheeseen ollessani työharjoittelussa Tuusulan käräjäoikeudessa keväällä 2014, jolloin sovittelu tuotiin valtakunnalliseksi menettelytavaksi kaikkiin käräjäoikeuksiin. Olin seuraamassa Tuusulan käräjäoikeuden ensimmäistä folloa, joka teki minuun suuren vaikutuksen.
Haastattelin opinnäytetyötäni varten kahta tuomaria, joista toinen työskentelee Helsingin käräjäoikeudessa ja toinen Tuusulan käräjäoikeudessa. Helsingin käräjäoikeus on ollut vuonna 2011 aloitetussa oikeusministeriön kokeilussa alusta asti mukana, ja Tuusulan käräjäoikeudessa menettely on aloitettu vasta toukokuussa 2014.
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota kaikki oleellinen tieto asiantuntija-avusteisesta huoltoriitojen sovittelusta sekä pohtia sen kehityskohteita ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Työ osoittaa, että asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu on hyvä vaihtoehto oikeudenkäynnille. Siellä missä follo on ollut käytössä kokeilun alusta, on saatu hyviä tuloksia, kun taas alueilla, joilla se on vasta otettu laajentumisen jälkeen käyttöön, on ongelmia löytää sopivia tapauksia menettelyyn. Luulen sen kuitenkin korjaantuvan sopivalla mainonnalla ja tiedon levittämisellä eri järjestöille ja yhteistyöllä kaupungin sosiaalitoimen kanssa.
Follo–menettelyä käytettäessä on oltava varma osapuolien sovintohalukkuudesta ja sovittelijan taidoista. Tuomari tarvitsee koulutusta ennen sovittelijaksi ryhtymistä, sillä sovittelussa hänen tulee toimia aivan eri lailla kuin oikeudenkäynnissä. Sovittelijan on oltava varma myös siitä, että osapuolet oikeasti haluavat sovittelun päättyvän sovintoon ja tekevät kaikkensa sen hyväksi, eli heillä on aito sovintohalukkuus.
Opinnäytetyön aiheeksi valikoitui asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu, sillä tutustuin aiheeseen ollessani työharjoittelussa Tuusulan käräjäoikeudessa keväällä 2014, jolloin sovittelu tuotiin valtakunnalliseksi menettelytavaksi kaikkiin käräjäoikeuksiin. Olin seuraamassa Tuusulan käräjäoikeuden ensimmäistä folloa, joka teki minuun suuren vaikutuksen.
Haastattelin opinnäytetyötäni varten kahta tuomaria, joista toinen työskentelee Helsingin käräjäoikeudessa ja toinen Tuusulan käräjäoikeudessa. Helsingin käräjäoikeus on ollut vuonna 2011 aloitetussa oikeusministeriön kokeilussa alusta asti mukana, ja Tuusulan käräjäoikeudessa menettely on aloitettu vasta toukokuussa 2014.
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota kaikki oleellinen tieto asiantuntija-avusteisesta huoltoriitojen sovittelusta sekä pohtia sen kehityskohteita ja mahdollisuuksia tulevaisuudessa.
Työ osoittaa, että asiantuntija-avusteinen huoltoriitojen sovittelu on hyvä vaihtoehto oikeudenkäynnille. Siellä missä follo on ollut käytössä kokeilun alusta, on saatu hyviä tuloksia, kun taas alueilla, joilla se on vasta otettu laajentumisen jälkeen käyttöön, on ongelmia löytää sopivia tapauksia menettelyyn. Luulen sen kuitenkin korjaantuvan sopivalla mainonnalla ja tiedon levittämisellä eri järjestöille ja yhteistyöllä kaupungin sosiaalitoimen kanssa.
Follo–menettelyä käytettäessä on oltava varma osapuolien sovintohalukkuudesta ja sovittelijan taidoista. Tuomari tarvitsee koulutusta ennen sovittelijaksi ryhtymistä, sillä sovittelussa hänen tulee toimia aivan eri lailla kuin oikeudenkäynnissä. Sovittelijan on oltava varma myös siitä, että osapuolet oikeasti haluavat sovittelun päättyvän sovintoon ja tekevät kaikkensa sen hyväksi, eli heillä on aito sovintohalukkuus.