Kongenitaalisen muskulaarisen torticolliksen fysioterapia lapsilla : vanhempien havaintoja lasten tilanteesta seurannan jälkeen ja näkemyksiä fysioterapeuttisesta ohjauksesta
Räsänen, Iina (2014)
Lataukset:
Räsänen, Iina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112717163
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112717163
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä kartoitettiin keskussairaalan fysioterapiayksikössä kongenitaalisen muskulaarisen tortikolliksen (KMT) vuoksi hoidettujen lasten vanhempien havaintoja lastensa tilanteesta seurannan päätyttyä ja vanhempien näkemyksiä fysioterapeuttisesta ohjauksesta. Tavoitteena oli saada tietoa kuntoutuksen suunnittelun kehittämiseksi.
Tutkimukseen valikoitui 32 ensimmäisen elinvuotensa aikana keskussairaalan fysioterapiayksikön seurannassa vuosina 2005-2012 ollutta lasta, joilla oli KMT-diagnoosi sekä osalla sen lisäksi lonkkaluksaatio, solisluun murtuma tai olkahermopunosvaurio. Tutkimus toteutettiin vanhemmille suunnattuna postikyselynä, ja vastauksia saatiin 11 kpl. Vastaukset analysoitiin SPSS-analyysiohjelman avulla.
Vastanneiden lapset olivat kyselyhetkellä 2-9 -vuotiaita. Lapsista seitsemän oli ollut oireettomia keskimäärin 3,7 kk kestäneen seurannan päättyessä. Kyselyhetkellä oireettomia oli kymmenen. Neljällä lapsella oli kyselyhetkellä poikkeavuutta pään tai kasvojen muodossa. Lasten liikunnallinen kehitys oli normaalia. Vanhemmat olivat keskimäärin lähes samaa mieltä väitteistä, jotka koskivat tyytyväisyyttä keskussai-raalan fysioterapeuttiseen ohjaukseen, annetun tiedon riittävyyttä, kotiohjeiden selkeyttä ja ohjauksen merkittävyyttä lapsen toipumisen kannalta. Kyselyyn vastanneet vanhemmat olivat siis havainneet KMT-oireiden lieventyneen ajan kuluessa. Poikkeamat kallon muodossa olivat kuitenkin yleisiä, kun seuranta oli päättynyt ennen epäsymmetrian korjaantumista. Fysioterapeuttisen ohjauksen vanhemmat olivat kokeneet pääosin hyvänä.
Tutkimukseen valikoitui 32 ensimmäisen elinvuotensa aikana keskussairaalan fysioterapiayksikön seurannassa vuosina 2005-2012 ollutta lasta, joilla oli KMT-diagnoosi sekä osalla sen lisäksi lonkkaluksaatio, solisluun murtuma tai olkahermopunosvaurio. Tutkimus toteutettiin vanhemmille suunnattuna postikyselynä, ja vastauksia saatiin 11 kpl. Vastaukset analysoitiin SPSS-analyysiohjelman avulla.
Vastanneiden lapset olivat kyselyhetkellä 2-9 -vuotiaita. Lapsista seitsemän oli ollut oireettomia keskimäärin 3,7 kk kestäneen seurannan päättyessä. Kyselyhetkellä oireettomia oli kymmenen. Neljällä lapsella oli kyselyhetkellä poikkeavuutta pään tai kasvojen muodossa. Lasten liikunnallinen kehitys oli normaalia. Vanhemmat olivat keskimäärin lähes samaa mieltä väitteistä, jotka koskivat tyytyväisyyttä keskussai-raalan fysioterapeuttiseen ohjaukseen, annetun tiedon riittävyyttä, kotiohjeiden selkeyttä ja ohjauksen merkittävyyttä lapsen toipumisen kannalta. Kyselyyn vastanneet vanhemmat olivat siis havainneet KMT-oireiden lieventyneen ajan kuluessa. Poikkeamat kallon muodossa olivat kuitenkin yleisiä, kun seuranta oli päättynyt ennen epäsymmetrian korjaantumista. Fysioterapeuttisen ohjauksen vanhemmat olivat kokeneet pääosin hyvänä.