”Mä oon aikas paljon kiusannu” 4-6-vuotiaiden kokemuksia ja näkemyksiä päiväkotikiusaamisesta
Jalonen, Taru; Uusikari, Emilia (2014)
Jalonen, Taru
Uusikari, Emilia
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112717095
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112717095
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää 4-6-vuotiaiden lasten kokemuksia ja näkemyksiä päiväkotikiusaamisesta. Opinnäytetyössä tutkittiin päiväkotikiusaamisen muotoja sekä esiintyvyyttä, sen herättämiä tunteita ja lasten selviytymiskeinoja kiusaamistilanteissa. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin kasvattajien puuttumista kiusaamiseen sekä lasten ajatuksia siitä, minkä takia jotakin lasta kiusataan. Opinnäytetyö toteutettiin kahdessa päiväkodissa Hyvinkäällä. Lapset on esitetty tutkimuksessa peitenimillä.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 63 lasta, joista 30 oli tyttöjä ja 33 poikia. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa aineiston analyysi perustui sisällönanalyysiin sekä tulosten kuvaamiseen graafisesti ja tilastollisesti. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelemalla lapsia 2-4 hengen ryhmissä. Ryhmähaastattelut toteutettiin teemahaastattelun keinoin, jossa lapsille esitettiin noin kymmenen kysymystä päiväkotikiusaamisesta. Aineistonkeruussa käytettiin apuna myös lasten havainnointia sekä luovia menetelmiä, kuten piirtämistä ja maalaamista. Kaikki ryhmähaastattelut videoitiin.
Tutkimustulokset osoittavat, että tutkituissa päiväkodeissa ilmenee päiväkotikiusaamista. Ryhmähaastatteluihin osallistuneista lapsista 63 % kertoi tulleensa kiusatuksi päiväkodissa. Yhtä suuri määrä kertoi nähneensä jotain toista lasta kiusattavan päiväkodissa. Haastateltavista 19 % myönsi itse kiusanneensa jotain toista lasta. Kiusaaja oli usein samasta päiväkotiryhmästä oleva poika. Kiusaajan ollessa toisesta päiväkotiryhmästä kiusaamistilanteet tapahtuivat ulkoiluhetkien aikana. Kiusaaminen herätti lähes jokaisessa lapsessa negatiivisia tunteita ja kiusaaminen tuntui esimerkiksi pahalta sekä kurjalta. Ryhmähaastatteluissa lapset nimesivät kiusaamiseksi useita eri fyysisiä, sanallisia ja psyykkisiä tekoja. Monet lapset olivat sitä mieltä, että myös yksittäiset teot ovat kiusaamista. Haastateltavista suurin osa kertoi, että kiusaamisesta tulisi välittömästi kertoa kasvattajalle. Osa lapsista puuttuisi itse kiusaamistilanteisiin ja muutamat haastateltavista ei puuttuisi kiusaamiseen millään tavalla. Lapset kertoivat, että kiusaaminen johtuu yleensä siitä, että joku toinen on kiusannut ensin. Muita yleisimpiä syitä olivat muun muassa leikistä poissulkeminen ja toisen erilaisuus. Suurin osa haastateltavista kertoi, että kasvattajat puuttuvat kiusaamistilanteisiin aktiivisesti. Kiusaaja laitettiin tavallisesti jäähypenkille miettimään ja hänen tuli pyytää kiusatulta anteeksi.
Toivomme, että opinnäytetyössämme tuotettu tutkimustieto laajentaisi kasvattajien näkemystä ja tietoa päiväkotikiusaamisesta, sillä kasvattajien sekä lasten ajatukset ja käsitykset kiusaamisesta saattavat olla hyvinkin erilaiset. Lapset oppivat jo varhaislapsuudessa arvoja sekä asenteita, joten lapsille tulisi jo silloin opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Varhaiskasvatuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä tulisi erityisesti huomioida lasten sosiaalisten taitojen kehittäminen sekä kasvatuskumppanuus.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 63 lasta, joista 30 oli tyttöjä ja 33 poikia. Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jossa aineiston analyysi perustui sisällönanalyysiin sekä tulosten kuvaamiseen graafisesti ja tilastollisesti. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmähaastattelemalla lapsia 2-4 hengen ryhmissä. Ryhmähaastattelut toteutettiin teemahaastattelun keinoin, jossa lapsille esitettiin noin kymmenen kysymystä päiväkotikiusaamisesta. Aineistonkeruussa käytettiin apuna myös lasten havainnointia sekä luovia menetelmiä, kuten piirtämistä ja maalaamista. Kaikki ryhmähaastattelut videoitiin.
Tutkimustulokset osoittavat, että tutkituissa päiväkodeissa ilmenee päiväkotikiusaamista. Ryhmähaastatteluihin osallistuneista lapsista 63 % kertoi tulleensa kiusatuksi päiväkodissa. Yhtä suuri määrä kertoi nähneensä jotain toista lasta kiusattavan päiväkodissa. Haastateltavista 19 % myönsi itse kiusanneensa jotain toista lasta. Kiusaaja oli usein samasta päiväkotiryhmästä oleva poika. Kiusaajan ollessa toisesta päiväkotiryhmästä kiusaamistilanteet tapahtuivat ulkoiluhetkien aikana. Kiusaaminen herätti lähes jokaisessa lapsessa negatiivisia tunteita ja kiusaaminen tuntui esimerkiksi pahalta sekä kurjalta. Ryhmähaastatteluissa lapset nimesivät kiusaamiseksi useita eri fyysisiä, sanallisia ja psyykkisiä tekoja. Monet lapset olivat sitä mieltä, että myös yksittäiset teot ovat kiusaamista. Haastateltavista suurin osa kertoi, että kiusaamisesta tulisi välittömästi kertoa kasvattajalle. Osa lapsista puuttuisi itse kiusaamistilanteisiin ja muutamat haastateltavista ei puuttuisi kiusaamiseen millään tavalla. Lapset kertoivat, että kiusaaminen johtuu yleensä siitä, että joku toinen on kiusannut ensin. Muita yleisimpiä syitä olivat muun muassa leikistä poissulkeminen ja toisen erilaisuus. Suurin osa haastateltavista kertoi, että kasvattajat puuttuvat kiusaamistilanteisiin aktiivisesti. Kiusaaja laitettiin tavallisesti jäähypenkille miettimään ja hänen tuli pyytää kiusatulta anteeksi.
Toivomme, että opinnäytetyössämme tuotettu tutkimustieto laajentaisi kasvattajien näkemystä ja tietoa päiväkotikiusaamisesta, sillä kasvattajien sekä lasten ajatukset ja käsitykset kiusaamisesta saattavat olla hyvinkin erilaiset. Lapset oppivat jo varhaislapsuudessa arvoja sekä asenteita, joten lapsille tulisi jo silloin opettaa, mikä on oikein ja mikä väärin. Varhaiskasvatuksessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kiusaamisen ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Kiusaamisen ennaltaehkäisyssä tulisi erityisesti huomioida lasten sosiaalisten taitojen kehittäminen sekä kasvatuskumppanuus.