LASTEN ELÄMÄSSÄ TAPAHTUVAN LÄHEISVÄKIVALLAN TUNNISTAMISEN JA SIIHEN PUUTTUMISEN MENETELMIÄ PÄIVÄKODISSA
Luokkanen, Annika; Kemppainen, Eeva-Stiina (2014)
Luokkanen, Annika
Kemppainen, Eeva-Stiina
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516775
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516775
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvailla päiväkodin työntekijöiden käyttämiä menetelmiä tunnistaa ja puuttua lasten elämässä tapahtuvaan läheisväkivaltaan. Tavoitteena on tuottaa ajankohtaista tietoa varhaiskasvatukseen olemassa olevista läheisväkivallan tunnistamisen ja puuttumisen keinoista. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kahdella ryhmähaastattelulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten mukaan päiväkodin henkilöstö tunnisti läheisväkivaltaa lapsen käyttäytymisen, vanhemman käyttäytymisen tai ulkopuolisen kertoman perusteella. Läheisväkivaltaan puuttumisen menetelmiä olivat tiimityö, johtajan kanssa keskusteleminen, moniammatillinen yhteistyö, asian puheeksiottaminen vanhemman kanssa sekä lastensuojeluilmoituksen tekeminen. Lapsen kokeman läheisväkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen vaikuttavia tekijöitä ilmeni tuloksista. Näitä ovat tiimityöskentely ja työntekijöiden keskinäinen avoimuus, kasvatuskumppanuuden toteutuminen, vastuuaikuismalli, tiedonkulun sujuvuus, työkokemus, koulutuksesta saatu tieto, resurssien vähyys ja jatkuva kiire. Tuloksista on havaittavissa, että päiväkotien henkilökunnalla on erilaisia kokemuksia siitä, kuinka läheisväkivaltatapauksiin puututaan, ja kuinka kuormittava ilmiö lasten elämässä tapahtuva läheisväkivalta on päiväkotiarkea ja työntekijöiden jaksamista ajatellen.
Johtopäätöksenä on, että lasten elämässä tapahtuva läheisväkivalta vaikuttaa merkittävästi päiväkotiarkeen, ja sitä kautta myös lasten, heidän perheidensä ja myös päiväkodin työntekijöiden hyvinvointiin. Läheisväkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen menetelmiä tulisi kehittää, ja työntekijöille tulisi tarjota lisäkoulutusta ja tietoa läheisväkivallan vaikutuksista, sen tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta.
Tulosten mukaan päiväkodin henkilöstö tunnisti läheisväkivaltaa lapsen käyttäytymisen, vanhemman käyttäytymisen tai ulkopuolisen kertoman perusteella. Läheisväkivaltaan puuttumisen menetelmiä olivat tiimityö, johtajan kanssa keskusteleminen, moniammatillinen yhteistyö, asian puheeksiottaminen vanhemman kanssa sekä lastensuojeluilmoituksen tekeminen. Lapsen kokeman läheisväkivallan tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen vaikuttavia tekijöitä ilmeni tuloksista. Näitä ovat tiimityöskentely ja työntekijöiden keskinäinen avoimuus, kasvatuskumppanuuden toteutuminen, vastuuaikuismalli, tiedonkulun sujuvuus, työkokemus, koulutuksesta saatu tieto, resurssien vähyys ja jatkuva kiire. Tuloksista on havaittavissa, että päiväkotien henkilökunnalla on erilaisia kokemuksia siitä, kuinka läheisväkivaltatapauksiin puututaan, ja kuinka kuormittava ilmiö lasten elämässä tapahtuva läheisväkivalta on päiväkotiarkea ja työntekijöiden jaksamista ajatellen.
Johtopäätöksenä on, että lasten elämässä tapahtuva läheisväkivalta vaikuttaa merkittävästi päiväkotiarkeen, ja sitä kautta myös lasten, heidän perheidensä ja myös päiväkodin työntekijöiden hyvinvointiin. Läheisväkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen menetelmiä tulisi kehittää, ja työntekijöille tulisi tarjota lisäkoulutusta ja tietoa läheisväkivallan vaikutuksista, sen tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta.