Yhteisöllisyyden tukeminen psykogeriatrisessa hoitoyksikössä
Piispa, Jenni (2014)
Piispa, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516681
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112516681
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kehittää yhteisöllisyyttä psykogeriatrisella osastolla muistisairaiden potilaiden arjessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä yhteisöllisyyttä tukevaa toimintaa psykogeriatrisen osaston arjessa.
Opinnäytetyö toteutettiin psykogeriatrisella osastolla. Menetelminä käytettiin havainnointia ja haastattelua. Asiakasymmärryksen lisäämiseksi osaston potilaita havainnointiin ja heihin tutustuttiin kolmen viikon ajan. Lisäksi haastattelin psykogeriatrisen osaston osastonhoitajaa yhteisöllisyydestä ja sen toteutumisesta osastolla. Opinnäytetyön toiminnallinen osa sisälsi kolme erillistä yhteisöllisyyttä tukevaa virikehetkeä, jotka järjestettiin osaston potilaille kuukauden päästä havainnointijaksosta. Virikehetket sisälsivät levyraadin ja tuolijumppaa ja niiden kohderyhmä oli muistisairaat potilaat.Yhteisöllinen toiminta, joka totetui virikehetkinä osoittautui pääosin mieleiseksi sisällöltään. Osallistujien määrä kasvoi tuolijumpassa ja potilaiden yleinen mieliala oli ensimmäisen tuolijumppakerran jälkeen edellistä positiivisempi. Innostuneisuus ja osallistumishalukkuus leimasivat tuolijumppakertoja. Levyraadin aikana potilaat taas olivat hyvin keskittyneitä ja rauhallisia.
Opinnäytetyön toteuttamisessa nousi esiin se, kuinka tärkeää yhteisöllisyyttä tukevassa toiminnassa on kohderyhmän hyvä tunteminen. Yhteisöllisyyttä tukevassa toiminnassa on otettava huomioon muistisairaiden potilaiden yksilöllisyys ja sen tukeminen sekä mielekkään tekemisen löytyminen. Myös tukeminen ja kannustaminen ovat tärkeitä muistisairaan potilaan itsetunnolle. Rauhallisella viriketoimintaan varatulla ympäristöllä ja tilalla on merkitystä virikehetkien onnistumiselle.
Jatkokehitysehdotuksena tämän opinnäytetyön pohjalta tulisi kiinnittää huomiota siihen, että yhteisöllisyyttä tukeva toiminta tulisi lähteä potilaasta käsin. Potilaiden toiveiden kuunteleminen ja kiinostuksenkohteiden huomioon ottaminen tulee olla ensijaista, sillä yhteisöllisyys ei täysin toteudu hoitajalähtöisessä viriketoiminnassa.
Asiasanat, yhteisöllisyys, muistisairaus, viriketoiminta
Opinnäytetyö toteutettiin psykogeriatrisella osastolla. Menetelminä käytettiin havainnointia ja haastattelua. Asiakasymmärryksen lisäämiseksi osaston potilaita havainnointiin ja heihin tutustuttiin kolmen viikon ajan. Lisäksi haastattelin psykogeriatrisen osaston osastonhoitajaa yhteisöllisyydestä ja sen toteutumisesta osastolla. Opinnäytetyön toiminnallinen osa sisälsi kolme erillistä yhteisöllisyyttä tukevaa virikehetkeä, jotka järjestettiin osaston potilaille kuukauden päästä havainnointijaksosta. Virikehetket sisälsivät levyraadin ja tuolijumppaa ja niiden kohderyhmä oli muistisairaat potilaat.Yhteisöllinen toiminta, joka totetui virikehetkinä osoittautui pääosin mieleiseksi sisällöltään. Osallistujien määrä kasvoi tuolijumpassa ja potilaiden yleinen mieliala oli ensimmäisen tuolijumppakerran jälkeen edellistä positiivisempi. Innostuneisuus ja osallistumishalukkuus leimasivat tuolijumppakertoja. Levyraadin aikana potilaat taas olivat hyvin keskittyneitä ja rauhallisia.
Opinnäytetyön toteuttamisessa nousi esiin se, kuinka tärkeää yhteisöllisyyttä tukevassa toiminnassa on kohderyhmän hyvä tunteminen. Yhteisöllisyyttä tukevassa toiminnassa on otettava huomioon muistisairaiden potilaiden yksilöllisyys ja sen tukeminen sekä mielekkään tekemisen löytyminen. Myös tukeminen ja kannustaminen ovat tärkeitä muistisairaan potilaan itsetunnolle. Rauhallisella viriketoimintaan varatulla ympäristöllä ja tilalla on merkitystä virikehetkien onnistumiselle.
Jatkokehitysehdotuksena tämän opinnäytetyön pohjalta tulisi kiinnittää huomiota siihen, että yhteisöllisyyttä tukeva toiminta tulisi lähteä potilaasta käsin. Potilaiden toiveiden kuunteleminen ja kiinostuksenkohteiden huomioon ottaminen tulee olla ensijaista, sillä yhteisöllisyys ei täysin toteudu hoitajalähtöisessä viriketoiminnassa.
Asiasanat, yhteisöllisyys, muistisairaus, viriketoiminta