Paljonko huolissaan oleminen auttaa lasta : Kuntouttavien erityisluokkien työntekijöiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden välinen yhteistyö
Tuuri, Elina (2014)
Tuuri, Elina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111815917
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111815917
Tiivistelmä
Tuuri, Elina. Paljonko huolissaan oleminen auttaa lasta. Kuntouttavien erityisluokkien työntekijöiden ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden välinen yhteistyö. Diakonia-ammattikorkeakoulu, syksy 2014, 73s, 1 liite.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, Sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja kuntouttavien erityisluokkien työntekijöiden moniammatillisen yhteistyön toimivuutta ja löytää kehittämisehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi niin, että se palvelisi asiakkaita mahdollisimman hyvin. Tutkimuksessa kartoitettiin työntekijöiden kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä sekä tarkasteltiin yhteistyötä oppilaita kuntouttavasta näkökulmasta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin erään kaupungin kuntouttavien erityisluokkien työntekijöiltä ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastattelun keinoin kolmena ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastatteluihin osallistui lastensuojelun kolme sosiaalityöntekijää ja erään erityiskoulun kolmen kuntouttavan erityisluokan työryhmät, joihin kuului kolme erityisopettajaa, kolme psykiatrista sairaanhoitajaa sekä viisi koulunkäynnin ohjaajaa.
Yhteistyössä koettiin olevan suuria eroja. Kuitenkin pääasiallisesti yhteistyö oli haastateltujen mielestä hyvää. Toimivan yhteistyön hyötyinä pidettiin kokonaisvaltaisen näkemyksen syntymistä, lapsen edun toteutumista, lapsen kuulluksi tulemista ja että lapsi saa apua, nivelvaiheiden tukemista koulu-uralla, huoltajien saamista mukaan yhteistyöhön, perheiden kokonaisvaltaista tukemista, työntekijöiden osaamisen ja jaksamisen tukemista sekä työn läpinäkyvyyttä.
Yhteistyön haasteena pidettiin liian vähäistä yhteistyötä. Lisäksi kuntouttavien erityisluokkien työntekijät kokivat, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät olivat kuunnelleet heitä liian vähän lapsen asioihin liittyen, ja että tiedonkulussa oli puutteita. Haastetta toivat myös lastensuojelun vaihtuvat sosiaalityöntekijät, sosiaalityöntekijöiden epäselvät vastuualueet, ja että lastensuojelun sosiaalityöntekijä oli tavannut lasta vain vähän. Yhteistyölle toivottiin lisää systemaattisuutta ja säännöllisyyttä. Kuntouttavien erityisluokkien työntekijät toivoivat, että lasten asioita hoitaisi yksi tuttu sosiaalityöntekijä, joka tuntee luokkien työmuodot.
Lasten kuntoutumista tukevina tekijöinä yhteistyössä pidettiin erityisesti koko perheen tukemisen ja kuntoutumisen mahdollistamista. Muita kuntoutumista tukevia tekijöitä olivat lasten vapaa-ajan tukeminen, taloudellinen tukeminen, lasten perusturvallisuuden tunteen kasvu, koulunkäyntitaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittyminen, laajojen yhteistyöverkostojen mahdollistuminen sekä lyhyiden väliintulojen mahdollistama muutos. Moniammatillisen yhteistyön koettiin olevan tärkeää ja välttämätöntä, jotta lapset saavat tarvitsemaansa apua.
Asiasanat: moniammatillinen yhteistyö, verkostotyö, kuntouttavat erityisluokat, sosioemotionaaliset ongelmat, erityinen tuki, lastensuojelu
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, Sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja kuntouttavien erityisluokkien työntekijöiden moniammatillisen yhteistyön toimivuutta ja löytää kehittämisehdotuksia yhteistyön kehittämiseksi niin, että se palvelisi asiakkaita mahdollisimman hyvin. Tutkimuksessa kartoitettiin työntekijöiden kokemuksia moniammatillisesta yhteistyöstä sekä tarkasteltiin yhteistyötä oppilaita kuntouttavasta näkökulmasta.
Tutkimuksen aineisto kerättiin erään kaupungin kuntouttavien erityisluokkien työntekijöiltä ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä. Aineistonkeruu toteutettiin teemahaastattelun keinoin kolmena ryhmähaastatteluna. Ryhmähaastatteluihin osallistui lastensuojelun kolme sosiaalityöntekijää ja erään erityiskoulun kolmen kuntouttavan erityisluokan työryhmät, joihin kuului kolme erityisopettajaa, kolme psykiatrista sairaanhoitajaa sekä viisi koulunkäynnin ohjaajaa.
Yhteistyössä koettiin olevan suuria eroja. Kuitenkin pääasiallisesti yhteistyö oli haastateltujen mielestä hyvää. Toimivan yhteistyön hyötyinä pidettiin kokonaisvaltaisen näkemyksen syntymistä, lapsen edun toteutumista, lapsen kuulluksi tulemista ja että lapsi saa apua, nivelvaiheiden tukemista koulu-uralla, huoltajien saamista mukaan yhteistyöhön, perheiden kokonaisvaltaista tukemista, työntekijöiden osaamisen ja jaksamisen tukemista sekä työn läpinäkyvyyttä.
Yhteistyön haasteena pidettiin liian vähäistä yhteistyötä. Lisäksi kuntouttavien erityisluokkien työntekijät kokivat, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät olivat kuunnelleet heitä liian vähän lapsen asioihin liittyen, ja että tiedonkulussa oli puutteita. Haastetta toivat myös lastensuojelun vaihtuvat sosiaalityöntekijät, sosiaalityöntekijöiden epäselvät vastuualueet, ja että lastensuojelun sosiaalityöntekijä oli tavannut lasta vain vähän. Yhteistyölle toivottiin lisää systemaattisuutta ja säännöllisyyttä. Kuntouttavien erityisluokkien työntekijät toivoivat, että lasten asioita hoitaisi yksi tuttu sosiaalityöntekijä, joka tuntee luokkien työmuodot.
Lasten kuntoutumista tukevina tekijöinä yhteistyössä pidettiin erityisesti koko perheen tukemisen ja kuntoutumisen mahdollistamista. Muita kuntoutumista tukevia tekijöitä olivat lasten vapaa-ajan tukeminen, taloudellinen tukeminen, lasten perusturvallisuuden tunteen kasvu, koulunkäyntitaitojen ja sosiaalisten taitojen kehittyminen, laajojen yhteistyöverkostojen mahdollistuminen sekä lyhyiden väliintulojen mahdollistama muutos. Moniammatillisen yhteistyön koettiin olevan tärkeää ja välttämätöntä, jotta lapset saavat tarvitsemaansa apua.
Asiasanat: moniammatillinen yhteistyö, verkostotyö, kuntouttavat erityisluokat, sosioemotionaaliset ongelmat, erityinen tuki, lastensuojelu