Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa mielenterveyspalveluissa
Kankaanpää, Suvi; Nurmilehto, Sanna (2014)
Kankaanpää, Suvi
Nurmilehto, Sanna
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111815892
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014111815892
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Satakunnan sairaanhoitopiiristä yleissairaalapsykiatrian osasto M0:n ja aikuispsykiatrian poliklinikan sekä Porin perusturvakeskuksen aikuisten vastaanoton työntekijöiden näkemyksiä lapsen huomioon ottamisesta aikuisille suunnatuissa mielenterveyspalveluissa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää millaisia työmenetelmiä lapsen puheeksi ottamiseksi on käytössä ja miten mielenterveyspalveluita käyttävät vanhemmat ovat kokeneet lapsensa tulleen huomioiduksi.
Tutkimus tehtiin määrällisenä eli kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kahta erillistä kyselylomaketta, joista toinen oli suunnattu työntekijöille ja toinen asiakkaille/potilaille. Molemmat kyselylomakkeet sisälsivät strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Aineisto kerättiin ajalla huhtikuu-kesäkuu 2014. Kyselylomakkeiden vastauksista laadittiin havaintomatriisi Microsoft Excel-taulukkolaskelmaohjelman avulla ja havaintomatriisi syötettiin Microsoft Tixel-tilasto-ohjelmaan, jonka avulla muodostettiin kuvioita yksiulotteista jakaumaa käyttäen.
Kaikkiin tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia. Kaikkien kolmen tutkittavan kohteen työntekijät olivat tyytyväisiä tapaansa toimia lapsen puheeksi ottamiseksi ja lapsen puheeksi oton työmenetelmät olivat tuttuja ja niitä käytettiin. Työntekijät toivoivat enemmän koulutusta lapsen puheeksi oton työmenetelmistä ja he kokivat sosiaalitoimen kanssa tehtävän yhteistyön tärkeäksi. Kolmen tutkittavan kohteen asiakkaat/potilaat olivat suurelta osin tyytyväisiä työntekijöiden tapaan ottaa heidän lapsensa puheeksi. Vaihtelevuutta oli kuitenkin siinä, miten he kokivat lapsensa hoidon ja tuen tulleen turvatuksi ja huomioiduksi. Asiakkaat/potilaat olisivat toivoneet perheensä avuksi jonkinlaista rahallista tukea sekä keskusteluapua lapsilleen.
Jatkossa työntekijöitä tulisi edelleen tukea lapsen puheeksi ottamisessa ja lapsen puheeksi oton työmenetelmien käytössä, jotta lapset tulisi huomioiduksi entistäkin paremmin.
Tutkimus tehtiin määrällisenä eli kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kahta erillistä kyselylomaketta, joista toinen oli suunnattu työntekijöille ja toinen asiakkaille/potilaille. Molemmat kyselylomakkeet sisälsivät strukturoituja ja avoimia kysymyksiä. Aineisto kerättiin ajalla huhtikuu-kesäkuu 2014. Kyselylomakkeiden vastauksista laadittiin havaintomatriisi Microsoft Excel-taulukkolaskelmaohjelman avulla ja havaintomatriisi syötettiin Microsoft Tixel-tilasto-ohjelmaan, jonka avulla muodostettiin kuvioita yksiulotteista jakaumaa käyttäen.
Kaikkiin tutkimuskysymyksiin saatiin vastauksia. Kaikkien kolmen tutkittavan kohteen työntekijät olivat tyytyväisiä tapaansa toimia lapsen puheeksi ottamiseksi ja lapsen puheeksi oton työmenetelmät olivat tuttuja ja niitä käytettiin. Työntekijät toivoivat enemmän koulutusta lapsen puheeksi oton työmenetelmistä ja he kokivat sosiaalitoimen kanssa tehtävän yhteistyön tärkeäksi. Kolmen tutkittavan kohteen asiakkaat/potilaat olivat suurelta osin tyytyväisiä työntekijöiden tapaan ottaa heidän lapsensa puheeksi. Vaihtelevuutta oli kuitenkin siinä, miten he kokivat lapsensa hoidon ja tuen tulleen turvatuksi ja huomioiduksi. Asiakkaat/potilaat olisivat toivoneet perheensä avuksi jonkinlaista rahallista tukea sekä keskusteluapua lapsilleen.
Jatkossa työntekijöitä tulisi edelleen tukea lapsen puheeksi ottamisessa ja lapsen puheeksi oton työmenetelmien käytössä, jotta lapset tulisi huomioiduksi entistäkin paremmin.