”Väsynyt, mutta onnellinen” : Alle kouluikäisten lasten totaaliyksinhuoltajaäitien kokemuksia vanhemmuudesta ja arjesta
Niskala, Johanna; Kangasmäki, Miia (2014)
Niskala, Johanna
Kangasmäki, Miia
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014103115123
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014103115123
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan alle kouluikäisten lasten totaaliyksinhuoltajaäitien vanhemmuutta ja perheen arkea. Työn tavoitteena oli tuoda kuuluviin totaaliyksinhuoltajaäitien kokemuksia vanhemmuudesta ja arjesta ilman toista vanhempaa sekä keinoista kohdata totaaliyksinhuoltajuuden haasteita. Tutkimuksemme pääkysymykset olivat: millaisena totaaliyksinhuoltajaäidit kokevat vanhemmuuden ja arjen ja mitkä tekijät auttavat heitä selviämään arjen haasteista.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään yksinhuoltajuutta, vanhemmuutta sekä tukea, jota totaaliyksinhuoltajien on mahdollista saada yhteiskunnalta, järjestöiltä sekä lähiyhteisöltä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella menetelmällä. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta teemahaastatteluna toteutetusta haastattelusta. Teemat käsittelivät arjen eri osa-alueita. Eri puolilta Suomea olleet haastateltavat saimme yhteistyötahomme Totaaliyhärit ry:n kautta. Osa haastatteluista toteutettiin kasvotusten, osa Skypen välityksellä.
Tutkimustuloksista nousi esille totaaliyksinhuoltajaäitien tyytyväisyys nykyiseen perhetilanteeseen. Haastateltavat korostivat, että yhden vanhemman arki on heille normaalia arkea eikä tavoitteena välttämättä ole perinteiseen perhemuotoon pyrkiminen. Moni äiti koki suhteensa lapseen muodostuneen erityisen tiiviiksi toisen vanhemman puuttumisen vuoksi. Isän vähäinen läsnäolo tai puuttuminen perheen elämästä vaivasi kuitenkin äitejä. Haastateltavat kokivat jaksavansa arjessa hyvin, ja erityisesti tiivis tukiverkosto vaikutti merkittävästi sekä arjen sujuvuuteen että omaan jaksamiseen. Haastateltavat olisivat tarvinneet yhteiskunnalta enemmän tukea erityisesti kodin- ja lastenhoitoon. Monet kokivat myös taloudellisen tilanteen ja oman vapaa-ajan puutteen haastavaksi.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään yksinhuoltajuutta, vanhemmuutta sekä tukea, jota totaaliyksinhuoltajien on mahdollista saada yhteiskunnalta, järjestöiltä sekä lähiyhteisöltä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella menetelmällä. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta teemahaastatteluna toteutetusta haastattelusta. Teemat käsittelivät arjen eri osa-alueita. Eri puolilta Suomea olleet haastateltavat saimme yhteistyötahomme Totaaliyhärit ry:n kautta. Osa haastatteluista toteutettiin kasvotusten, osa Skypen välityksellä.
Tutkimustuloksista nousi esille totaaliyksinhuoltajaäitien tyytyväisyys nykyiseen perhetilanteeseen. Haastateltavat korostivat, että yhden vanhemman arki on heille normaalia arkea eikä tavoitteena välttämättä ole perinteiseen perhemuotoon pyrkiminen. Moni äiti koki suhteensa lapseen muodostuneen erityisen tiiviiksi toisen vanhemman puuttumisen vuoksi. Isän vähäinen läsnäolo tai puuttuminen perheen elämästä vaivasi kuitenkin äitejä. Haastateltavat kokivat jaksavansa arjessa hyvin, ja erityisesti tiivis tukiverkosto vaikutti merkittävästi sekä arjen sujuvuuteen että omaan jaksamiseen. Haastateltavat olisivat tarvinneet yhteiskunnalta enemmän tukea erityisesti kodin- ja lastenhoitoon. Monet kokivat myös taloudellisen tilanteen ja oman vapaa-ajan puutteen haastavaksi.