Vertaistukiryhmän käynnistäminen lastenreumaperheille Satakunnassa
Aro, Henna; Pia, Santala (2014)
Aro, Henna
Pia, Santala
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102514937
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014102514937
Tiivistelmä
Produktiomuotoisen opinnäytetyömme tarkoituksena oli käynnistää vertaistukiryhmä Satakuntalaisille lastenreumaperheille. Toimeksiantajana opinnäytetyössämme olivat Suomen reumaliitto ry ja Porin seudun reumayhdistys ry. Toiminta käynnistettiin talvella 2013 jatkuen toukokuuhun 2014. Opinnäytetyömme tavoitteena oli, että vertaistukitoiminnasta tulisi pysyvää toimintaa. Vertaistukitoiminnan jälkeen, toukokuussa, teetimme palautelomakkeiden avulla kyselyn lastenreumaa sairastavien lasten vanhemmille liittyen vertaistukitoimintapäiviin. Lomakkeiden merkitys oli tärkeä. Vanhemmat kokivat, että toiminta vastasi odotuksia.
Opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa käsittelimme vertaistukea, vertaistukiryhmää ja sen käynnistämistä, vertaistukiryhmän ohjaajan roolia sekä lastenreumaa siltä osin kuin vertaistukiryhmän ohjaajan tulisi siitä tietää toimiessaan lastenreumaa sairastavien lasten kanssa. Opinnäytetyössämme kuvasimme vertaistukiryhmän käynnistämisen prosessia, kuvaamalla jokaisen vertaistukipäivän suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaihetta käyttäen pohjana pitämiämme kenttäpäiväkirjoja.
Vertaistukiryhmän käynnistäminen onnistui suunnitellusti. Suunnittelimme seitsemän vertaistukipäivää, joista kuusi toteutui. Yhden päivän jouduimme peruuttamaan osallistujakadon vuoksi. Palaute perheiltä oli positiivista ja he kokivat vertaistuen tarpeellisena. Toiminta vastasi myös perheiden odotuksia. Uskomme, että tästä on uusien vertaistukipäivien ohjaajien hyvä jatkaa toimintaa.
Opinnäytetyön kirjallisessa osuudessa käsittelimme vertaistukea, vertaistukiryhmää ja sen käynnistämistä, vertaistukiryhmän ohjaajan roolia sekä lastenreumaa siltä osin kuin vertaistukiryhmän ohjaajan tulisi siitä tietää toimiessaan lastenreumaa sairastavien lasten kanssa. Opinnäytetyössämme kuvasimme vertaistukiryhmän käynnistämisen prosessia, kuvaamalla jokaisen vertaistukipäivän suunnittelu-, toteutus- ja arviointivaihetta käyttäen pohjana pitämiämme kenttäpäiväkirjoja.
Vertaistukiryhmän käynnistäminen onnistui suunnitellusti. Suunnittelimme seitsemän vertaistukipäivää, joista kuusi toteutui. Yhden päivän jouduimme peruuttamaan osallistujakadon vuoksi. Palaute perheiltä oli positiivista ja he kokivat vertaistuen tarpeellisena. Toiminta vastasi myös perheiden odotuksia. Uskomme, että tästä on uusien vertaistukipäivien ohjaajien hyvä jatkaa toimintaa.