"Huomaa, et mul on kykyjä johonkin!" : Vammaisten nuorten siirtymävaiheen ohjauksen ja neuvonnan tarve
Saarelma, Kristiina; Kokko-Niemi, Julia (2014)
Saarelma, Kristiina
Kokko-Niemi, Julia
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101414725
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101414725
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Suomen 220 000 vammaisesta puolet haluaisi osallistua työelämään, heistä kolmanneksella työkyky on erinomainen tai hyvä. Lauttasaaren asumisyksikössä on käynyt vuosien varrella ilmi ohjauksen ja neuvonnan tarve siirtymävaiheessa opiskelusta työelämään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Lauttasaaren opiskelija-asuntojen nuorten kokemuksia ja ajatuksia siitä, minkälaisella ohjauksella voisi helpottaa siirtymää opiskeluista työelämään ja uuteen asumismuotoon. Opinnäytetyö on osa Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön pilottihanketta (2014 - 2015). Tutkimuksessa vammaisten työllistymistä ja asumista tarkasteltiin ensisijaisesti haastateltujen nuorten omasta näkökulmasta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kehittää asumispalveluyksikköön ura- ja siirtymävaiheen ohjauspalvelua, joka palvelee asiakkaitaan todellisen tarpeen mukaan. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelemme vammaisuutta, osallisuutta, sekä asenteita. Vammaisten työllistymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tarkastelemme myös aiempien tutkimusten perusteella.
Tutkimus on laadullisen ja määrällisen tutkimuksen yhdistelmä. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyn ja teemahaastattelujen avulla kevään 2014 aikana. Webropol-kyselyyn osallistui yhteensä kymmenen ja teemahaastatteluun yhteensä kuusi Lauttasaaren opiskelija-asuntojen asukasta. Tutkimustulosten perusteella osallistuneiden tilanteet ja tarpeet olivat hyvin erilaisia. Työllistyminen ja seuraavan asumismuodon löytyminen aiheuttaa usealla epävarmuutta. Kaikki teemahaastatteluun vastanneet ja kahdeksan kymmenestä webropol -kyselyyn vastanneesta oli sitä mieltä, että siirtymävaiheen ohjauksesta olisi hyötyä. Johtopäätöksenä toteamme, että siirtymävaiheen ohjaukselle ja neuvonnalle on tarvetta. Ohjauspalveluun suosittelemme menetelmiä jotka tukevat opiskelijan voimaantumista ja itseohjautuvuutta.
Suomen 220 000 vammaisesta puolet haluaisi osallistua työelämään, heistä kolmanneksella työkyky on erinomainen tai hyvä. Lauttasaaren asumisyksikössä on käynyt vuosien varrella ilmi ohjauksen ja neuvonnan tarve siirtymävaiheessa opiskelusta työelämään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Lauttasaaren opiskelija-asuntojen nuorten kokemuksia ja ajatuksia siitä, minkälaisella ohjauksella voisi helpottaa siirtymää opiskeluista työelämään ja uuteen asumismuotoon. Opinnäytetyö on osa Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön pilottihanketta (2014 - 2015). Tutkimuksessa vammaisten työllistymistä ja asumista tarkasteltiin ensisijaisesti haastateltujen nuorten omasta näkökulmasta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kehittää asumispalveluyksikköön ura- ja siirtymävaiheen ohjauspalvelua, joka palvelee asiakkaitaan todellisen tarpeen mukaan. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelemme vammaisuutta, osallisuutta, sekä asenteita. Vammaisten työllistymistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä tarkastelemme myös aiempien tutkimusten perusteella.
Tutkimus on laadullisen ja määrällisen tutkimuksen yhdistelmä. Tutkimusaineisto kerättiin Webropol-kyselyn ja teemahaastattelujen avulla kevään 2014 aikana. Webropol-kyselyyn osallistui yhteensä kymmenen ja teemahaastatteluun yhteensä kuusi Lauttasaaren opiskelija-asuntojen asukasta. Tutkimustulosten perusteella osallistuneiden tilanteet ja tarpeet olivat hyvin erilaisia. Työllistyminen ja seuraavan asumismuodon löytyminen aiheuttaa usealla epävarmuutta. Kaikki teemahaastatteluun vastanneet ja kahdeksan kymmenestä webropol -kyselyyn vastanneesta oli sitä mieltä, että siirtymävaiheen ohjauksesta olisi hyötyä. Johtopäätöksenä toteamme, että siirtymävaiheen ohjaukselle ja neuvonnalle on tarvetta. Ohjauspalveluun suosittelemme menetelmiä jotka tukevat opiskelijan voimaantumista ja itseohjautuvuutta.