Turvapaikanhakijan elämää pelkojen kanssa : - ei vankilassa, muttei vapaanakaan
Tähti, Tuija (2014)
Tähti, Tuija
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101014633
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014101014633
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia pelkoja turvapaikanhakijoilla oli turvapaikkaprosessinsa aikana ja miten pelko vaikutti. Lisäksi haluttiin selvittää, olivatko turvapaikanhakijat saaneet apua pelkoihinsa ja millaista apua he toivoivat saavansa. Saatavien tulosten avulla voidaan miettiä keinoja, joilla voidaan tukea turvapaikanhakijoita entistä paremmin.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kotkan vastaanottokeskuksen aikuispuolen turvapaikanhakijat. Tutkimusaineisto koostui kuuden turvapaikanhakijan haastatteluista. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluun osallistuvat olivat viidestä eri kansallisuudesta; viisi haastatteluista suoritettiin tulkin avulla ja yksi englannin kielellä. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla sekä apuna käytettiin väljää aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä on Goffmanin tutkielma totaalisista laitoksista.
Tutkimustulokset osoittivat, että turvapaikanhakijoilla oli monenlaisia pelkoja, joista suurin oli kotimaahan käännyttämisen pelko. Lisäksi pelkoa herättivät poliisi, asuminen itselle vieraan henkilön kanssa, kommunikointiongelmat, tulevaisuus, oma terveydentila, kylmyys ja pimeys. Pelkoa tunnettiin kotimaahan jääneiden omaisten puolesta, samoin lasten takia. Pelot näkyivät haastavien tilanteiden välttelynä, somaattisina oireina ja yksinäisyyden kokemuksina.
Apua pelkoihinsa turvapaikanhakijat eivät olleet kokeneet saaneensa paljon, mutta muilta osin olivat tyytyväisiä henkilökunnalta saamaansa apuun. Pelkoa poistavia asioita olivat tieto, puhuminen luotetun henkilön kanssa, uskonto ja usko siihen, että kaikki jotenkin järjestyy. Peloista ei yleensä haluttu puhua, koska muihin ihmisiin ei luotettu tai ei ollut sellaista ihmistä, kenelle voisi puhua. Turvapaikanhakijat odottivat työntekijöiltä läsnäoloa ja mahdollisuutta puhua mieltä vaivaavista asioista. Lisäksi ystävällisyyttä arvostettiin.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kotkan vastaanottokeskuksen aikuispuolen turvapaikanhakijat. Tutkimusaineisto koostui kuuden turvapaikanhakijan haastatteluista. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluun osallistuvat olivat viidestä eri kansallisuudesta; viisi haastatteluista suoritettiin tulkin avulla ja yksi englannin kielellä. Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla sekä apuna käytettiin väljää aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Teoreettisena viitekehyksenä on Goffmanin tutkielma totaalisista laitoksista.
Tutkimustulokset osoittivat, että turvapaikanhakijoilla oli monenlaisia pelkoja, joista suurin oli kotimaahan käännyttämisen pelko. Lisäksi pelkoa herättivät poliisi, asuminen itselle vieraan henkilön kanssa, kommunikointiongelmat, tulevaisuus, oma terveydentila, kylmyys ja pimeys. Pelkoa tunnettiin kotimaahan jääneiden omaisten puolesta, samoin lasten takia. Pelot näkyivät haastavien tilanteiden välttelynä, somaattisina oireina ja yksinäisyyden kokemuksina.
Apua pelkoihinsa turvapaikanhakijat eivät olleet kokeneet saaneensa paljon, mutta muilta osin olivat tyytyväisiä henkilökunnalta saamaansa apuun. Pelkoa poistavia asioita olivat tieto, puhuminen luotetun henkilön kanssa, uskonto ja usko siihen, että kaikki jotenkin järjestyy. Peloista ei yleensä haluttu puhua, koska muihin ihmisiin ei luotettu tai ei ollut sellaista ihmistä, kenelle voisi puhua. Turvapaikanhakijat odottivat työntekijöiltä läsnäoloa ja mahdollisuutta puhua mieltä vaivaavista asioista. Lisäksi ystävällisyyttä arvostettiin.