Kuntonyrkkeilyllä virtaa! - Kuntonyrkkeilijöiden yläraajan lihasvoiman, niskakivun ja kehonkoostumuksen arviointia
Kutvonen, Elina; Poskiparta, Miika; Virsunen, Lotta-Reeta (2014)
Kutvonen, Elina
Poskiparta, Miika
Virsunen, Lotta-Reeta
Saimaan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014091213936
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014091213936
Tiivistelmä
Niskakivut ovat yleisiä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia Suomessa, erityisesti näyttöpäätteellä paljon työskentelevillä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kuntonyrkkeilyn mahdollisia vaikutuksia kehonkoostumukseen, yläraajan lihasvoimaan sekä niskakipuihin. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi nyrkkeily- ja kuntonyrkkeilyseura Joutsenon Boxing Club.
Tutkimukseen osallistui eri-ikäisiä sekä eritasoisia kuntonyrkkeilijöitä (n=19). Koehenkilöillä oli harjoituksia kaksi kertaa viikossa seuravalmentajien johdolla. Harjoitukset koostuivat erilaisista nyrkkeily- ja tekniikkaharjoitteista, esimerkiksi varjonyrkkeilystä. Harjoittelujakson kesto oli yhteensä 12 viikkoa. Tutkimuksen alku- ja loppumittauksissa käytettiin kyselylomaketta, niskakivunhaittaindeksiä (NDI-FI), kehonkoostumusmittausta sekä maksimaalista isometristä puristusvoimamittaria. Aineisto kerättiin syksyllä vuoden 2013 aikana. Harjoitteluprosentti oli alhainen osalla koehenkilöistä ja osa oli tehnyt elämäntapamuutoksia intervention aikana, joten analysoitavaksi ei voitu hyväksyä kaikkien koehenkilöiden tuloksia. Lopulliseen otokseen hyväksyttiin kuusi henkilöä (n=6). Tulosten analysointi suoritettiin SPSS 21.0-tilastointiohjelmalla ja tilastollisen merkitsevyyden rajaksi määriteltiin p<0,05.
Jakson aikana saavutetuista tuloksista tilastollisesti merkitsevä oli koehenkilöiden keskivartalon rasvamassassa tapahtunut 0,6 kg:n vähentyminen (p<0,05). Pienen otoskoon ja kadon vuoksi saavutetuista tuloksista ei voida laatia yleistäviä johtopäätöksiä. Jatkotutkimusta tarvitaan lisää etenkin vartalon ja alaraajojen lihasvoimasta kuntonyrkkeilijöillä. Jatkossa olisi hyvä, jos tutkimusasetelma olisi kontrolloidumpi. Niskakivun ja kuntonyrkkeilyn välisestä suhteesta ei myöskään saatu tuloksia tässä opinnäytetyössä, joten sitä pitäisi tutkia lisää.
Tutkimukseen osallistui eri-ikäisiä sekä eritasoisia kuntonyrkkeilijöitä (n=19). Koehenkilöillä oli harjoituksia kaksi kertaa viikossa seuravalmentajien johdolla. Harjoitukset koostuivat erilaisista nyrkkeily- ja tekniikkaharjoitteista, esimerkiksi varjonyrkkeilystä. Harjoittelujakson kesto oli yhteensä 12 viikkoa. Tutkimuksen alku- ja loppumittauksissa käytettiin kyselylomaketta, niskakivunhaittaindeksiä (NDI-FI), kehonkoostumusmittausta sekä maksimaalista isometristä puristusvoimamittaria. Aineisto kerättiin syksyllä vuoden 2013 aikana. Harjoitteluprosentti oli alhainen osalla koehenkilöistä ja osa oli tehnyt elämäntapamuutoksia intervention aikana, joten analysoitavaksi ei voitu hyväksyä kaikkien koehenkilöiden tuloksia. Lopulliseen otokseen hyväksyttiin kuusi henkilöä (n=6). Tulosten analysointi suoritettiin SPSS 21.0-tilastointiohjelmalla ja tilastollisen merkitsevyyden rajaksi määriteltiin p<0,05.
Jakson aikana saavutetuista tuloksista tilastollisesti merkitsevä oli koehenkilöiden keskivartalon rasvamassassa tapahtunut 0,6 kg:n vähentyminen (p<0,05). Pienen otoskoon ja kadon vuoksi saavutetuista tuloksista ei voida laatia yleistäviä johtopäätöksiä. Jatkotutkimusta tarvitaan lisää etenkin vartalon ja alaraajojen lihasvoimasta kuntonyrkkeilijöillä. Jatkossa olisi hyvä, jos tutkimusasetelma olisi kontrolloidumpi. Niskakivun ja kuntonyrkkeilyn välisestä suhteesta ei myöskään saatu tuloksia tässä opinnäytetyössä, joten sitä pitäisi tutkia lisää.