Peruskouluikäisen lapsen tukeminen äkillisessä kriisissä koulun päivittäisessä toiminnassa
Lappalainen, Katri (2014)
Lappalainen, Katri
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014081013400
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014081013400
Tiivistelmä
Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää perusopetusikäisen lapsen tukemista äkillisessä kriisissä koulun päivittäisessä toiminnassa. Tutkimuksen tavoitteena oli oppia tunnistamaan surevan lapsen oireilua ja kohtaamaan lapsi äkillisen kriisin jälkeen. Tavoitteena oli tuottaa kouluyhteisössä työskenteleville henkilöille tietoa, kuinka tukea lasta äkillisessä kriisissä ja myös tuoda esille usein vaikeaksi koettu puheenaihe suru ja sen eri vaiheet. Kehittää koulun kriisityötä, jotta se tukisi entistä vahvemmin lasta äkillisessä kriisissä hänen yksilölliset tarpeet huomioiden.
Teoriaosuudessa perehdyttiin äkillisen kriisin vaiheisiin sekä surun ilmenemiseen lapsella. Teoriassa käsiteltiin koulun ja kodin välistä yhteistyötä lapsen tukemiseksi. Tutustuttiin myös koulun sisäiseen moniammatilliseen työhön, jota kriisitilanteissa vahvistetaan tarvittaessa ulkopuolisilla toimijoilla.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin haastattelemalla neljää henkilöä. Kaikilla haastateltavilla oli kokemusta äkillisen kriisin kohdanneen lapsen tukemisesta.
Tutkimuksessa ilmeni, että äkillisen kriisin jälkeen lapsen käytöksen muu-toksia ei voida tarkasti nimetä, koska käyttäytymisessä mahdollisesti tapahtuvat muutokset ovat hyvin yksilöllisiä. Aineistossa nousi esille koulun merkitys lapsen arjen tukemisessa. Lapsi tarvitsee koulussakin turvallisen aikuisen, johon on mahdollista turvata surussaan.
Koulun kriisityötä voidaan kehittää luomalla henkilökunnalle tietopaketti lapsen reagoimisesta kriisitilanteissa sekä toimintaohje opastamaan, miten lasta kannattaa seurata ja tukea äkillisessä kriisissä. Syksyisin koululla mahdollisesti tapahtuvien henkilöstövaihdoksien myötä työntekijöiden kriisikoulutus tulisi säännöllisesti päivittää.
Teoriaosuudessa perehdyttiin äkillisen kriisin vaiheisiin sekä surun ilmenemiseen lapsella. Teoriassa käsiteltiin koulun ja kodin välistä yhteistyötä lapsen tukemiseksi. Tutustuttiin myös koulun sisäiseen moniammatilliseen työhön, jota kriisitilanteissa vahvistetaan tarvittaessa ulkopuolisilla toimijoilla.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto kerättiin haastattelemalla neljää henkilöä. Kaikilla haastateltavilla oli kokemusta äkillisen kriisin kohdanneen lapsen tukemisesta.
Tutkimuksessa ilmeni, että äkillisen kriisin jälkeen lapsen käytöksen muu-toksia ei voida tarkasti nimetä, koska käyttäytymisessä mahdollisesti tapahtuvat muutokset ovat hyvin yksilöllisiä. Aineistossa nousi esille koulun merkitys lapsen arjen tukemisessa. Lapsi tarvitsee koulussakin turvallisen aikuisen, johon on mahdollista turvata surussaan.
Koulun kriisityötä voidaan kehittää luomalla henkilökunnalle tietopaketti lapsen reagoimisesta kriisitilanteissa sekä toimintaohje opastamaan, miten lasta kannattaa seurata ja tukea äkillisessä kriisissä. Syksyisin koululla mahdollisesti tapahtuvien henkilöstövaihdoksien myötä työntekijöiden kriisikoulutus tulisi säännöllisesti päivittää.