Valkuaisrehujen käyttö lihanautojen ruokinnassa
Huuskonen, Liisa (2014)
Huuskonen, Liisa
Hämeen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061813132
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061813132
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa valkuaisrehujen käytöstä lihanautojen ruokinnassa kirjallisuuden ja käyttäjäkokemusten perusteella. Työni tarkoituksena oli selvittää erityisesti kotoisten valkuaisrehujen käyttöä ja käyttökokemuksia ja näin ollen myös edistää Suomen valkuaisomavaraisuutta, joka nykyisellään on alhainen.
Jos säilörehu on sulavuudeltaan ja säilönnälliseltä laadultaan hyvää ja ruokinnan väkirehutaso on kohtuullinen, lihanauta ei välttämättä tarvitse lainkaan täydennysvalkuaista puolen vuoden iästä eteenpäin. Jos täydennysvalkuaista kuitenkin tarvitaan, kannattaa valita taloudellisesti mahdollisimman edullinen vaihtoehto, sillä lihanaudan valkuaisen tarve on useimmiten määrällistä eikä laadullista. Valkuaiskasveista erityisesti palkokasvit soveltuvat hyvin lihanaudan kotoisen valkuaisen lähteeksi ja niistä voidaan tuottaa sekä väkirehua että säilörehua.
Työtä varten haastateltiin yhteensä kuutta lihanautatilaa, joista viidellä jo käytettiin kotoisia valkuaisrehuja tai suunniteltiin niiden käytön aloittamista tai lisäämistä. Härkäpapu oli tiloilla yleisimmin käytetty kotoinen valkuaisrehu.
Kotoisia valkuaisrehuja käyttävät tilat olivat pääosin tyytyväisiä niiden viljelyyn ja käyttöön ruokinnassa. Kaikilla näistä tiloista aiottiin myös jatkossa pitäytyä kotoisten valkuaisrehujen viljelyssä ja käytössä. Tilat olivat valmiita suosittelemaan kotoisten valkuaisrehujen viljelyä ja käyttöä sekä kotieläin- että kasvinviljelytiloille. Erityisesti tiloilla toivottiin, että suomalaiseen valkuaisen tuotantoon panostettaisiin enemmän esimerkiksi jalostamalla lajikkeista paremmin Suomen ilmastoon sopivia.
Jos säilörehu on sulavuudeltaan ja säilönnälliseltä laadultaan hyvää ja ruokinnan väkirehutaso on kohtuullinen, lihanauta ei välttämättä tarvitse lainkaan täydennysvalkuaista puolen vuoden iästä eteenpäin. Jos täydennysvalkuaista kuitenkin tarvitaan, kannattaa valita taloudellisesti mahdollisimman edullinen vaihtoehto, sillä lihanaudan valkuaisen tarve on useimmiten määrällistä eikä laadullista. Valkuaiskasveista erityisesti palkokasvit soveltuvat hyvin lihanaudan kotoisen valkuaisen lähteeksi ja niistä voidaan tuottaa sekä väkirehua että säilörehua.
Työtä varten haastateltiin yhteensä kuutta lihanautatilaa, joista viidellä jo käytettiin kotoisia valkuaisrehuja tai suunniteltiin niiden käytön aloittamista tai lisäämistä. Härkäpapu oli tiloilla yleisimmin käytetty kotoinen valkuaisrehu.
Kotoisia valkuaisrehuja käyttävät tilat olivat pääosin tyytyväisiä niiden viljelyyn ja käyttöön ruokinnassa. Kaikilla näistä tiloista aiottiin myös jatkossa pitäytyä kotoisten valkuaisrehujen viljelyssä ja käytössä. Tilat olivat valmiita suosittelemaan kotoisten valkuaisrehujen viljelyä ja käyttöä sekä kotieläin- että kasvinviljelytiloille. Erityisesti tiloilla toivottiin, että suomalaiseen valkuaisen tuotantoon panostettaisiin enemmän esimerkiksi jalostamalla lajikkeista paremmin Suomen ilmastoon sopivia.