Siian (Coregonus lavaretus) kasvu kahdella eri ruokintatasolla tasaisessa lämpötilassa
Niinikorpi, Anu-Emilia (2014)
Niinikorpi, Anu-Emilia
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061713053
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061713053
Tiivistelmä
Kokeessa oli tarkoitus selvittää sopivaa ruokintatasoa siialle (Coregonus lavaretus) tasaisessa, 16 C°:n lämpötilassa. Kokeessa käytettiin kahta eri siikakantaa, vaellussiikoja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Tervon kalantutkimusasemalta ja saaristosiikoja, jotka olivat Saaristomereltä peräisin olevien emojen jälkeläisiä. Myös näiden kahden kannan välisiä eroja tarkasteltiin. Ruokintakoe toteutettiin RKTL:n Rymättylän kalantutkimusaseman Paraisten yksikössä 26.9.2012–23.4.2013.
Ruokinnan pohjana käytettiin Raisioagro Oyj:n siian luonnonolosuhteisiin tehtyä ruokintataulukkoa vuodelta 2004. Kokeessa siiat saivat RaisioAgron Siika Pro -rehua 50 % tai 70 % siitä, mitä ruokintataulukko suosittelee. Olettamuksena oli, että tasaisessa lämpötilassa siian rehunkäyttökyky on pienempi kuin vastaavassa lämpötilassa luonnonoloissa. Kokeen syksyn jaksolla kalat punnittiin yhteensä neljä kertaa joukkopunnituksella. Kevään jaksolla kalat merkittiin PIT-mikrosiruilla (passive integrated transponder), ja punnitukset tehtiin yksilöittäin. Kalat punnittiin kevään jaksolla yhteensä kolme kertaa. Punnitustulosten perusteella laskettiin lisäkasvu, päivittäinen kasvukerroinprosentti (spesific growth rate, SGR) ja rehukerroin. Kokeen lopussa kalat perattiin, ja niiltä määritettiin sukupuolet ja sukukypsyys.
Kokeessa havaittiin, että lisäkasvu ja kasvukerroinprosentti olivat pääasiallisesti korkeampia 70 %:n ruokintatasolla kuin 50 %:n. Tämä oli nähtävissä koko kokeen ajan molemmilla siikakannoilla. Rehukertoimissa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä. Saaristo- ja vaellussiikojen kasvuerot olivat vähäisiä, eivätkä rehukertoimet juuri poikenneet toisistaan, paitsi saaristosiikojen tullessa sukukypsiksi.
Kokeen tulosten perusteella voidaan päätellä, että kiertovedessä päästään hyviin kasvutuloksiin tasaisessa lämpötilassa, vaikka rehua syötettäisiin vain 70 % tai jopa 50 % siitä, mitä kokeessa käytetty ruokintataulukko suosittelee.
Ruokinnan pohjana käytettiin Raisioagro Oyj:n siian luonnonolosuhteisiin tehtyä ruokintataulukkoa vuodelta 2004. Kokeessa siiat saivat RaisioAgron Siika Pro -rehua 50 % tai 70 % siitä, mitä ruokintataulukko suosittelee. Olettamuksena oli, että tasaisessa lämpötilassa siian rehunkäyttökyky on pienempi kuin vastaavassa lämpötilassa luonnonoloissa. Kokeen syksyn jaksolla kalat punnittiin yhteensä neljä kertaa joukkopunnituksella. Kevään jaksolla kalat merkittiin PIT-mikrosiruilla (passive integrated transponder), ja punnitukset tehtiin yksilöittäin. Kalat punnittiin kevään jaksolla yhteensä kolme kertaa. Punnitustulosten perusteella laskettiin lisäkasvu, päivittäinen kasvukerroinprosentti (spesific growth rate, SGR) ja rehukerroin. Kokeen lopussa kalat perattiin, ja niiltä määritettiin sukupuolet ja sukukypsyys.
Kokeessa havaittiin, että lisäkasvu ja kasvukerroinprosentti olivat pääasiallisesti korkeampia 70 %:n ruokintatasolla kuin 50 %:n. Tämä oli nähtävissä koko kokeen ajan molemmilla siikakannoilla. Rehukertoimissa ei havaittu tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välillä. Saaristo- ja vaellussiikojen kasvuerot olivat vähäisiä, eivätkä rehukertoimet juuri poikenneet toisistaan, paitsi saaristosiikojen tullessa sukukypsiksi.
Kokeen tulosten perusteella voidaan päätellä, että kiertovedessä päästään hyviin kasvutuloksiin tasaisessa lämpötilassa, vaikka rehua syötettäisiin vain 70 % tai jopa 50 % siitä, mitä kokeessa käytetty ruokintataulukko suosittelee.