RAVITSEMUKSEN HUOMIOINTI ADHD-OIREITA OMAAVIEN LASTEN TOIMINTATERAPIASSA
Holopainen, Noora; Torniainen, Riina (2014)
Holopainen, Noora
Torniainen, Riina
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061012488
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061012488
Tiivistelmä
Ravitsemus vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin ja kykyyn toimia arkipäivän tilanteissa. Siksi myös toimintaterapiassa olisi syytä huomioida ravitsemuksen yhteydet lapsen toimintaan. Ravitsemuksen huomioon ottaminen on perusteltua, sillä toimintaterapiassa huomioidaan tärkeänä osa-alueena myös itsestä huolehtimista, johon sisältyvät kiinteästi syöminen ja ravitsemus. Tausta-ajatuksena opinnäytetyölle on, että ravitsemuksella ja ravinnon laadulla saattaa olla yhteyksiä myös ADHD-oireisten lasten käytökseen ja toimintaan.
Opinnäytetyö kartoitti toimintaterapeuttien käsitystä aiheesta sekä heidän omakohtaisia näkemyksiään ravinnon yhteydestä lapsen toimintaan. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä toimi PEO-malli, jossa ihmisen, ympäristön ja toiminnan dynaaminen vuorovaikutus näkyy toiminnallisena suoriutumisena, joka on mallin keskiössä. Kyselyn kautta pyrimme selvittämään, miten ravitsemusta on huomioitu kyseisten lasten toimintaterapiassa sekä kokevatko terapeutit lisäkoulutuksen ravitsemuksesta tarpeelliseksi.
Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä suomalaisille toimintaterapeuteille. Kysely lähetettiin TOInet-sähköpostilistan välityksellä ja määräaikaan mennessä saatiin 57 vastausta. Toimintaterapeutit kokivat aiheen ajankohtaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Yleisesti ottaen asiasta koettiin tiedettävän paljon, mutta tiedon ottaminen käytäntöön toimintaterapiassa on vielä haastavaa. Lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että ravitsemusta tulisi huomioida toimintaterapiassa ja että lisäkoulutukselle aihepiirin tiimoilta olisi tarvetta.
Tulevaisuudessa tutkimuskohteena voi olla ADHD-oireisten lasten aistiyliherkkyyksien näkyminen ruokailutilanteissa ja -tottumuksissa. Ravitsemusinterventioiden käyttöä ja mahdollista hyötyä olisi mielenkiintoista tutkia myös muiden sairauksien ja diagnoosien hoidossa. Yleisesti ottaen ravitsemuksen vaikutukset ja huomioiminen toimintaterapiassa on tärkeä ja selvästi toimintaterapeuttien keskuudessa kiinnostusta herättävä aihe, johon kannattaisi myös jatkossa kiinnittää huomiota tutkimusten ja opinnäytetöiden myötä sekä käytännön työssä.
Opinnäytetyö kartoitti toimintaterapeuttien käsitystä aiheesta sekä heidän omakohtaisia näkemyksiään ravinnon yhteydestä lapsen toimintaan. Teoreettisena viitekehyksenä opinnäytetyössä toimi PEO-malli, jossa ihmisen, ympäristön ja toiminnan dynaaminen vuorovaikutus näkyy toiminnallisena suoriutumisena, joka on mallin keskiössä. Kyselyn kautta pyrimme selvittämään, miten ravitsemusta on huomioitu kyseisten lasten toimintaterapiassa sekä kokevatko terapeutit lisäkoulutuksen ravitsemuksesta tarpeelliseksi.
Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä suomalaisille toimintaterapeuteille. Kysely lähetettiin TOInet-sähköpostilistan välityksellä ja määräaikaan mennessä saatiin 57 vastausta. Toimintaterapeutit kokivat aiheen ajankohtaiseksi ja mielenkiintoiseksi. Yleisesti ottaen asiasta koettiin tiedettävän paljon, mutta tiedon ottaminen käytäntöön toimintaterapiassa on vielä haastavaa. Lähes kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että ravitsemusta tulisi huomioida toimintaterapiassa ja että lisäkoulutukselle aihepiirin tiimoilta olisi tarvetta.
Tulevaisuudessa tutkimuskohteena voi olla ADHD-oireisten lasten aistiyliherkkyyksien näkyminen ruokailutilanteissa ja -tottumuksissa. Ravitsemusinterventioiden käyttöä ja mahdollista hyötyä olisi mielenkiintoista tutkia myös muiden sairauksien ja diagnoosien hoidossa. Yleisesti ottaen ravitsemuksen vaikutukset ja huomioiminen toimintaterapiassa on tärkeä ja selvästi toimintaterapeuttien keskuudessa kiinnostusta herättävä aihe, johon kannattaisi myös jatkossa kiinnittää huomiota tutkimusten ja opinnäytetöiden myötä sekä käytännön työssä.