Tilasonnin käyttö lypsykarjatiloilla
Perttula, Johannes (2014)
Perttula, Johannes
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061012483
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014061012483
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli selvittää tilasonnin eli luonnollisen lisääntymisen käyttöä suomalaisilla lypsykarjatiloilla, eli miten nykyaikainen tila voi hyötyä siitä että ei käytetä tietyissä tapauksissa seminologin palveluita. Opinnäytetyö tehtiin haastattelemalla viittä toisistaan poikkeavaa lypsykarjatilaa, jotka sijaitsivat eripuolella Suomea.
Opinnäytetyö tehtiin haastattelemalla viittä toisistaan poikkeavaa lypsykarjatilaa, jotka sijaitsivat eripuolella Suomea. Tehty haastattelu jakaantui teemoiltaan useaan eri kokonaisuuteen, joita ovat tilojen perustiedot, syyt tilasonnin käyttöön päätymiselle; tilasonnina käytettävä eläinaines; sonnien käytön laajuus karjatasolla ja astutettava eläinaines; astutuksen käytännön järjestelyt; tilasonnin pitopaikka; turvallisuusnäkökohdat sonnia käytettäessä sekä kokemukset tilasonnin käytöstä.
Tiloilla tehdyt haastattelut nauhoitettiin sanelukoneella, minkä jälkeen ne purettiin tekstimuotoon ja analysoitiin. Vastauksia analysoitaessa pyrittiin löytämään mahdollisia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia eri tilojen välillä. Saatavissa ollut teoriatieto pyrittiin liittämään saatuihin vastauksiin.
Saaduista vastauksista selvisi, että eniten tilasonnia käytetään hiehojen tiineyttäjänä, mutta myös lehmillä, joita ei saatu tiinehtymään keinosiemennyksellä. Tilasonnille asetettavista kriteereistä tärkeimpinä mainittiin luonne, rakenne ja tuotosodotus. Useimmiten tilasonni hankittiin tilan ulkopuolelta. Syiksi sonnin poistolle mainittiin muun muassa luonnehäiriöt. Astumisten valvonta vaihteli huomattavasti tiloittain. Pääasiassa sonni oli hieholaumassa, mutta myös muita pitopaikkoja oli. Apuvälineitä tilasonnia käsiteltäessä käytettiin lähes joka tilalla. Haastavina tilanteina tilasonneja käsiteltäessä koettiin erilaiset eläinten siirrot. Tilasonnin käytön etuina mainittiin muun muassa työmäärän vähentyminen ja haittoina esimerkiksi poikimisajankohdan määritys, jos astumisajankohta ei ollut tiedossa.
Opinnäytetyö tehtiin haastattelemalla viittä toisistaan poikkeavaa lypsykarjatilaa, jotka sijaitsivat eripuolella Suomea. Tehty haastattelu jakaantui teemoiltaan useaan eri kokonaisuuteen, joita ovat tilojen perustiedot, syyt tilasonnin käyttöön päätymiselle; tilasonnina käytettävä eläinaines; sonnien käytön laajuus karjatasolla ja astutettava eläinaines; astutuksen käytännön järjestelyt; tilasonnin pitopaikka; turvallisuusnäkökohdat sonnia käytettäessä sekä kokemukset tilasonnin käytöstä.
Tiloilla tehdyt haastattelut nauhoitettiin sanelukoneella, minkä jälkeen ne purettiin tekstimuotoon ja analysoitiin. Vastauksia analysoitaessa pyrittiin löytämään mahdollisia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia eri tilojen välillä. Saatavissa ollut teoriatieto pyrittiin liittämään saatuihin vastauksiin.
Saaduista vastauksista selvisi, että eniten tilasonnia käytetään hiehojen tiineyttäjänä, mutta myös lehmillä, joita ei saatu tiinehtymään keinosiemennyksellä. Tilasonnille asetettavista kriteereistä tärkeimpinä mainittiin luonne, rakenne ja tuotosodotus. Useimmiten tilasonni hankittiin tilan ulkopuolelta. Syiksi sonnin poistolle mainittiin muun muassa luonnehäiriöt. Astumisten valvonta vaihteli huomattavasti tiloittain. Pääasiassa sonni oli hieholaumassa, mutta myös muita pitopaikkoja oli. Apuvälineitä tilasonnia käsiteltäessä käytettiin lähes joka tilalla. Haastavina tilanteina tilasonneja käsiteltäessä koettiin erilaiset eläinten siirrot. Tilasonnin käytön etuina mainittiin muun muassa työmäärän vähentyminen ja haittoina esimerkiksi poikimisajankohdan määritys, jos astumisajankohta ei ollut tiedossa.