"Oisko minua voinu joku auttaa-- en mä tullut sellaista edes ajatelleeksi" : Eron jälkeisen vainon uhrien läheisten tukeminen
Skinnari, Päivi; Ylönen, Ida (2014)
Skinnari, Päivi
Ylönen, Ida
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060311586
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060311586
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin, millaista tukea eron jälkeisen vainon uhrien läheiset tarvitsevat. Työssä kartoitettiin myös läheisten kokemuksia heille suunnatun avun saamisesta vainotilanteessa. Opinnäytetyö oli työelämälähtöinen ja se tuotti tietoa VIOLA -Väkivallasta Vapaaksi ry:n VARJO-hankkeelle.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui vainon määrittelemisestä, voimaantumisesta ja sosiaalisesta tuesta. Teoreettinen viitekehys muodostui tulosten pohjalta, sillä aikaisempaa teoreettista tietoa läheisten tuen tarpeesta oli sosiaalialalla vähän.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla läheisiä kasvokkain tai puhelimessa sekä yhtenä kirjallisena kyselynä. Kaikkien suullisten haastattelujen pohjana toimi teemahaastattelurunko ja myös kysely tehtiin samalla rungolla. Aineisto koostui kolmesta yksilöhaastattelusta ja yhdestä kirjallisesta vastauksesta. Yksilöhaastattelut nauhoitettiin ja nauhat
litteroitiin. Litteroitu aineisto ryhmiteltiin teemojen mukaan ja analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Nauhoitetut aineistot luovutettiin VARJO-hankkeelle mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että läheiset eivät olleet ajatelleet juurikaan omaa jaksamistaan. Läheiset kokivat olevansa itse avun antajia, eivätkä siksi olleet etsineet apua tai tukea itselleen. Läheisten omat tärkeät sosiaaliset suhteet auttoivat heitä jaksamaan vainotilanteessa ja olemaan vainotun henkilön tukena. Läheiset olivat pettyneitä viranomaistahojen toimintaan heitä ja uhreja kohtaan. Läheiset kokivat, ettei vainotilannetta otettu vakavasti riittävän aikaisin. Tuloksista kävi myös ilmi, että läheisillä oli jatkuva huoli uhrista ja hänen mahdollisista lapsista. Läheiset toivoivat viranomaistahojen tarjoamia palveluja kehitettävän niin, että uhrit saisivat nopeammin tarvitsemaansa apua.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys muodostui vainon määrittelemisestä, voimaantumisesta ja sosiaalisesta tuesta. Teoreettinen viitekehys muodostui tulosten pohjalta, sillä aikaisempaa teoreettista tietoa läheisten tuen tarpeesta oli sosiaalialalla vähän.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin haastattelemalla läheisiä kasvokkain tai puhelimessa sekä yhtenä kirjallisena kyselynä. Kaikkien suullisten haastattelujen pohjana toimi teemahaastattelurunko ja myös kysely tehtiin samalla rungolla. Aineisto koostui kolmesta yksilöhaastattelusta ja yhdestä kirjallisesta vastauksesta. Yksilöhaastattelut nauhoitettiin ja nauhat
litteroitiin. Litteroitu aineisto ryhmiteltiin teemojen mukaan ja analysoitiin sisällönanalyysia käyttäen. Nauhoitetut aineistot luovutettiin VARJO-hankkeelle mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että läheiset eivät olleet ajatelleet juurikaan omaa jaksamistaan. Läheiset kokivat olevansa itse avun antajia, eivätkä siksi olleet etsineet apua tai tukea itselleen. Läheisten omat tärkeät sosiaaliset suhteet auttoivat heitä jaksamaan vainotilanteessa ja olemaan vainotun henkilön tukena. Läheiset olivat pettyneitä viranomaistahojen toimintaan heitä ja uhreja kohtaan. Läheiset kokivat, ettei vainotilannetta otettu vakavasti riittävän aikaisin. Tuloksista kävi myös ilmi, että läheisillä oli jatkuva huoli uhrista ja hänen mahdollisista lapsista. Läheiset toivoivat viranomaistahojen tarjoamia palveluja kehitettävän niin, että uhrit saisivat nopeammin tarvitsemaansa apua.