Urkujensoiton opetus musiikkioppilaitoksissa : nykytila ja tulevaisuuden haasteet
Sarametsä, Henri (2014)
Sarametsä, Henri
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060311559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060311559
Tiivistelmä
Pitkään oli vallalla käsitys, että urkujensoitto on järkevää aloittaa vasta usean vuoden piano-opintojen jälkeen. Nuoremman urkupedagogipolven piirissä on kuitenkin yleistynyt näkemys siitä, että urut voi olla myös aloitussoitin. Suurimmat kehittämishaasteet liittyvät oppimateriaaleihin, seurakuntien ja musiikkioppilaitosten väliseen yhteistyöhön sekä koulutukseen.
Suomen musiikkioppilaitosten liiton (SML) jäsenoppilaitosten urkupedagogeille suunnatun survey-tutkimuksen avulla on kartoitettu urkujensoiton opetusta eri perustasoilla, urkujen asemaa aloitussoittimena sekä oppimateriaalien ja tasosuoritusmallien käyttöä. Lisäksi kartoitettiin opettajien koulutustaustoja ja kokemuksia niiden antamista valmiuksista urkujensoiton opetukseen eri suoritustasoilla sekä täydennyskoulutustarpeita. Tutkimusjoukon määrittämiseksi tehtiin opetustarjonnan tilanteen kartoitus koskien lukuvuotta 2013-2014.
Ilmeinen ongelma on urkujensoiton alkeisopetusmateriaalin vähäisyys. Oppimateriaalia kyllä löytyy, mutta sitä pitää osata etsiä ja koota useista eri lähteistä. Usein materiaalin mielekäs käyttö edellyttää opettajalta soveltamista tai sovittamista. Esimerkiksi klaveeriohjelmistoa voidaan monesti käyttää instrumenttirajoista riippumatta.
SML:n urkujensoiton tasosuoritusmallin tunnettavuus oli 63 %, mutta vain 19 % urkupedagogeista käytti sitä sellaisenaan ja kaikkiaan puolet oli sitä ainakin jossakin määrin soveltanut. Sibelius-Akatemian eri vuosilta peräisin olevia tutkintovaatimuksia ja ohjelmistoliitteitä käytti 38 % tutkimusjoukosta. Lisäksi on laadittu oppilaitoskohtaisia malleja, joista tässä tutkielmassa esitellään Jokilaaksojen malli. Tasosuoritusmallin ankkuroitumista ohjelmistoliitteeseen piti tarpeellisena 63 % urkujensoiton opettajista.
Musiikkioppilaitoksissa urkujensoiton opettajina toimivat ovat korkeasti ja monipuolisesti koulutettuja. Parhaiten koulutustaustan antamista valmiuksista koettiin olevan hyötyä perus- ja opistotasolla olevien opettamisessa. 44 % koki, ettei heidän koulutustaustansa anna valmiuksia urkujensoiton alkeisopetukseen ja 12 % koki siitä olevan hyötyä vain hieman. Alkeisopetuksen koulutuksen kehittäminen on siten keskeinen urkupedagogiikan koulutuksen kehittämishaaste.
Täydennyskoulutusta piti tarpeellisena kaksi kolmasosaa urkupedagogeista. Koulutustoiveissa nousevat esille erityisesti alkeistason ohjelmistoon ja oppimateriaaleihin sekä alkeispedagogiikkaan liittyvä koulutus. Lisäksi kaivattiin urkupedagogien yhteisiä kokoontumisia, jotka voisivat toimia hyvien käytänteiden ja oppimateriaalien jakamisen sekä yhteisen ideoinnin foorumeina.
Suomen musiikkioppilaitosten liiton (SML) jäsenoppilaitosten urkupedagogeille suunnatun survey-tutkimuksen avulla on kartoitettu urkujensoiton opetusta eri perustasoilla, urkujen asemaa aloitussoittimena sekä oppimateriaalien ja tasosuoritusmallien käyttöä. Lisäksi kartoitettiin opettajien koulutustaustoja ja kokemuksia niiden antamista valmiuksista urkujensoiton opetukseen eri suoritustasoilla sekä täydennyskoulutustarpeita. Tutkimusjoukon määrittämiseksi tehtiin opetustarjonnan tilanteen kartoitus koskien lukuvuotta 2013-2014.
Ilmeinen ongelma on urkujensoiton alkeisopetusmateriaalin vähäisyys. Oppimateriaalia kyllä löytyy, mutta sitä pitää osata etsiä ja koota useista eri lähteistä. Usein materiaalin mielekäs käyttö edellyttää opettajalta soveltamista tai sovittamista. Esimerkiksi klaveeriohjelmistoa voidaan monesti käyttää instrumenttirajoista riippumatta.
SML:n urkujensoiton tasosuoritusmallin tunnettavuus oli 63 %, mutta vain 19 % urkupedagogeista käytti sitä sellaisenaan ja kaikkiaan puolet oli sitä ainakin jossakin määrin soveltanut. Sibelius-Akatemian eri vuosilta peräisin olevia tutkintovaatimuksia ja ohjelmistoliitteitä käytti 38 % tutkimusjoukosta. Lisäksi on laadittu oppilaitoskohtaisia malleja, joista tässä tutkielmassa esitellään Jokilaaksojen malli. Tasosuoritusmallin ankkuroitumista ohjelmistoliitteeseen piti tarpeellisena 63 % urkujensoiton opettajista.
Musiikkioppilaitoksissa urkujensoiton opettajina toimivat ovat korkeasti ja monipuolisesti koulutettuja. Parhaiten koulutustaustan antamista valmiuksista koettiin olevan hyötyä perus- ja opistotasolla olevien opettamisessa. 44 % koki, ettei heidän koulutustaustansa anna valmiuksia urkujensoiton alkeisopetukseen ja 12 % koki siitä olevan hyötyä vain hieman. Alkeisopetuksen koulutuksen kehittäminen on siten keskeinen urkupedagogiikan koulutuksen kehittämishaaste.
Täydennyskoulutusta piti tarpeellisena kaksi kolmasosaa urkupedagogeista. Koulutustoiveissa nousevat esille erityisesti alkeistason ohjelmistoon ja oppimateriaaleihin sekä alkeispedagogiikkaan liittyvä koulutus. Lisäksi kaivattiin urkupedagogien yhteisiä kokoontumisia, jotka voisivat toimia hyvien käytänteiden ja oppimateriaalien jakamisen sekä yhteisen ideoinnin foorumeina.