Ekspatriaatista repatriaatiksi – mitä jäi käteen?
Lilloiva, Katriina (2014)
Lilloiva, Katriina
Saimaan ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060111236
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014060111236
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä selvitettiin ekspatriaattien kokemuksia ulkomaantyöstä, ja mikä heitä motivoi lähtemään ulkomaantyökomennukselle. Tutkimuksessa selvitettiin, miten henkilöt kokivat paluun takaisin kotimaahan ja kuinka heidät otettiin vastaan organisaatioon sekä kuinka heidän omat odotuksensa ja todellisuus komennuksella sekä komennuksen jälkeen kohtasivat.
Tutkimusta varten haastateltiin kolmea asiantuntijaa, jotka olivat ulkomaille lähetettyinä työntekijöinä usean vuoden ajan. Jokainen heistä toimi kohdemaassa johtotehtävissä. Haastattelua varten laadittiin ohjaava lomake, joka toimi keskustelun runkona. Kyseessä oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka haastattelut tehtiin tammi-helmikuussa 2013.
Tutkimuksessa selvisi, että paluu ei useinkaan ole suunnitelmallinen. Monesti palaaja ei tiedä, mikä häntä kotimaan organisaatiossa odottaa. Vastaanottava organisaatio ei tarjoa palaajalle tarpeeksi haastavia tehtäviä ja tämä väistämättä johtaa siihen, että suuri osa palaajista turhautuu ja hakeutuu muualle töihin. Jos paluu organisoitaisiin ja suunniteltaisiin etukäteen yhdessä henkilön kanssa ja jos hänellä olisi vielä mahdollisuus vaikuttaa tulevaan tehtävänkuvaan, henkilöllä ei todennäköisesti olisi tarvetta etsiä töitä muualta. Tutkimuksen mukaan yritys heittää hukkaan ainutlaatuisen mahdollisuuden hyötyä kansainvälisestä kokemuksesta, jonka repatriaatti toisi työyhteisöön.
Tutkimusta varten haastateltiin kolmea asiantuntijaa, jotka olivat ulkomaille lähetettyinä työntekijöinä usean vuoden ajan. Jokainen heistä toimi kohdemaassa johtotehtävissä. Haastattelua varten laadittiin ohjaava lomake, joka toimi keskustelun runkona. Kyseessä oli kvalitatiivinen tutkimus, jonka haastattelut tehtiin tammi-helmikuussa 2013.
Tutkimuksessa selvisi, että paluu ei useinkaan ole suunnitelmallinen. Monesti palaaja ei tiedä, mikä häntä kotimaan organisaatiossa odottaa. Vastaanottava organisaatio ei tarjoa palaajalle tarpeeksi haastavia tehtäviä ja tämä väistämättä johtaa siihen, että suuri osa palaajista turhautuu ja hakeutuu muualle töihin. Jos paluu organisoitaisiin ja suunniteltaisiin etukäteen yhdessä henkilön kanssa ja jos hänellä olisi vielä mahdollisuus vaikuttaa tulevaan tehtävänkuvaan, henkilöllä ei todennäköisesti olisi tarvetta etsiä töitä muualta. Tutkimuksen mukaan yritys heittää hukkaan ainutlaatuisen mahdollisuuden hyötyä kansainvälisestä kokemuksesta, jonka repatriaatti toisi työyhteisöön.