Arjen matkaa maaseudulla : palvelujen käyttö ja liikkuminen kuntaliitoksen jälkeen Pöytyän ja Mynämäen kunnissa
Iivonen, Piia (2014)
Iivonen, Piia
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052810693
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052810693
Tiivistelmä
Jokapäiväiseen elämään kuuluu liikkuminen. Toimivat ja hyvin saavutettavissa olevat palvelut edesauttavat arjen sujuvuutta. Maaseudulla palvelujen saavutettavuus on monin paikoin heikentynyt. Palveluasiointi maaseudulla pohjautuu lähes yksinomaan oman auton käyttöön. Ihmisten elinpiiri on laajentunut. Työtä tehdään muuallakin kuin kotikunnassa, myös palveluita haetaan yhä useammin asuinkunnan rajojen ulkopuolelta.
Vuonna 2005 alkaneen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutuksesta kuntia liitetty toisiinsa ennätyksellinen määrä. Samalla kuntien alueet ovat laajentuneet. Palvelujen järjestämiselle haetaan entistä kustannustehokkaampia ratkaisuja, palvelut keskittyvät yhä suurempiin keskuksiin, joka merkitsee usein asiointimatkojen pitenemistä.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko edellä kuvattu kehityskulku toteutunut varsinaissuomalaisella maaseutualueella. Tutkimusalueiksi on valittu Pöytyä ja Mynämäki. Tutkimus kohdentuu liitoskuntien eli entisten Karinaisten ja Mietoisten kuntien alueille. Tutkimukseen on haastateltu kunnan viranomaisia ja luottamushenkilöitä sekä eri elämänvaiheissa olevia maaseutuasukkaita.
Tutkimuksen tulosten mukaan kuntalaiset hakevat palvelut pääasiallisesti oman kunnan alueelta. Osa palveluasioinnista hoidetaan työmatkojen yhteydessä. Oman kunnan palveluita käytetään, lähellä olevat palvelut nähdään tärkeiksi ja ne halutaan säilyttää. Haastatellut eivät näe kuntaliitoksen vaikuttaneen heidän palvelujen käyttöön ja palveluasioinnin suuntautumiseen eikä liikkumiseen juuri millään tavalla.
Kunnan viranomaiset ja luottamusmiehet arvioivat kuntaliitoksen vaikuttaneen lähinnä positiivisella tavalla. Palvelutaso on säilynyt entisellään ja tietyiltä osin sen nähdään parantuneen liitoksen jälkeen. Niin sanottujen porkkanarahojen avulla kuntiin on voitu tehdä investointeja nopeammalla aikatauluilla kuin muuten olisi ollut mahdollista.
Vuonna 2005 alkaneen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutuksesta kuntia liitetty toisiinsa ennätyksellinen määrä. Samalla kuntien alueet ovat laajentuneet. Palvelujen järjestämiselle haetaan entistä kustannustehokkaampia ratkaisuja, palvelut keskittyvät yhä suurempiin keskuksiin, joka merkitsee usein asiointimatkojen pitenemistä.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko edellä kuvattu kehityskulku toteutunut varsinaissuomalaisella maaseutualueella. Tutkimusalueiksi on valittu Pöytyä ja Mynämäki. Tutkimus kohdentuu liitoskuntien eli entisten Karinaisten ja Mietoisten kuntien alueille. Tutkimukseen on haastateltu kunnan viranomaisia ja luottamushenkilöitä sekä eri elämänvaiheissa olevia maaseutuasukkaita.
Tutkimuksen tulosten mukaan kuntalaiset hakevat palvelut pääasiallisesti oman kunnan alueelta. Osa palveluasioinnista hoidetaan työmatkojen yhteydessä. Oman kunnan palveluita käytetään, lähellä olevat palvelut nähdään tärkeiksi ja ne halutaan säilyttää. Haastatellut eivät näe kuntaliitoksen vaikuttaneen heidän palvelujen käyttöön ja palveluasioinnin suuntautumiseen eikä liikkumiseen juuri millään tavalla.
Kunnan viranomaiset ja luottamusmiehet arvioivat kuntaliitoksen vaikuttaneen lähinnä positiivisella tavalla. Palvelutaso on säilynyt entisellään ja tietyiltä osin sen nähdään parantuneen liitoksen jälkeen. Niin sanottujen porkkanarahojen avulla kuntiin on voitu tehdä investointeja nopeammalla aikatauluilla kuin muuten olisi ollut mahdollista.