Diabetesta sairastavan lapsen ja hänen perheensä arkielämän tukeminen : järjestöt mukana
Haapanen, Maija; Mäkinen, Tiia-Mari (2014)
Haapanen, Maija
Mäkinen, Tiia-Mari
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710390
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710390
Tiivistelmä
Suomessa on maailmassa lähes eniten 1 tyyppiin sairastuneita lapsidiabeetikkoja. Tämän vuoksi koimme mahdollisimman hyvän selviytymiskeinojen keräämisen ja parantamisen tärkeäksi. Opinnäytetyö on tutkimus, jossa selvitetään perheiden elämää lapsen sairastuessa diabetekseen, ja sitä miten järjestöt voivat selviytymiseen vaikuttaa.
Opinnäytetyö toteutettiin osittain kirjallisuusperusteisesti, jolloin tietoa kerättiin diabeteslapsiperheiden selviytymisestä arjessa. Lisäaineistoa haettiin teemahaastattelulla, johon valittiin yksi perhe. Haastattelun avulla haluttiin kerätä täydentävää kokemustietoa kirjallisen tiedon rinnalle. Tarkoituksena oli peilata kirjallisuustiedon ja kokemustiedon yhtenevyyttä. Tavoitteena on selvittää lapsidiabeetikkoperheen tuen tarvetta ja tuen saamista järjestöiltä ja sairaanhoitajalta. Haastattelu toimi työssä hyvin, koska silloin haastateltava on mahdollisimman subjektiivisessa tilassa ja pystyy hyvin yksityiskohtaisesti kertomaan kokemuksistaan haastattelijoille.
Selvityksen tuloksena huomattiin kuinka tärkeää olisi perheen aktiivinen tukeminen sairaudentilan eri vaiheissa. Tukemisen porrastaminen olisi tärkeää perheen mahdollisimman hyvän selviytymisen takaamiseksi arkielämässä. Diabetesliiton ja järjestöjen toimintaa ei kannata korostaa sairauden akuuteimmassa vaiheessa vaan siinä kohtaa missä perhe on valmis sitä vastaan ottamaan.
Opinnäytetyö toteutettiin osittain kirjallisuusperusteisesti, jolloin tietoa kerättiin diabeteslapsiperheiden selviytymisestä arjessa. Lisäaineistoa haettiin teemahaastattelulla, johon valittiin yksi perhe. Haastattelun avulla haluttiin kerätä täydentävää kokemustietoa kirjallisen tiedon rinnalle. Tarkoituksena oli peilata kirjallisuustiedon ja kokemustiedon yhtenevyyttä. Tavoitteena on selvittää lapsidiabeetikkoperheen tuen tarvetta ja tuen saamista järjestöiltä ja sairaanhoitajalta. Haastattelu toimi työssä hyvin, koska silloin haastateltava on mahdollisimman subjektiivisessa tilassa ja pystyy hyvin yksityiskohtaisesti kertomaan kokemuksistaan haastattelijoille.
Selvityksen tuloksena huomattiin kuinka tärkeää olisi perheen aktiivinen tukeminen sairaudentilan eri vaiheissa. Tukemisen porrastaminen olisi tärkeää perheen mahdollisimman hyvän selviytymisen takaamiseksi arkielämässä. Diabetesliiton ja järjestöjen toimintaa ei kannata korostaa sairauden akuuteimmassa vaiheessa vaan siinä kohtaa missä perhe on valmis sitä vastaan ottamaan.