Yksisiipiset : Miten tanssin harjoitteleminen vaikuttaa syömishäiriöisen kehonkuvaan
Launonen, Hanna (2014)
Launonen, Hanna
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710387
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052710387
Tiivistelmä
Syömishäiriöt ovat yksi aikamme vakavimmista nuorten mielenterveysongelmista, joiden keskeisenä oireena on kehonkuvan vääristyminen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tanssin harjoitteleminen vaikuttaa syömishäiriöisen kehonkuvaan. Tutkimuksessa selvitettiin myös millaisia vaikutuksia tanssin harjoittelemisella on syömishäiriöisen kehontuntemukseen ja liikkumiseen. Tutkimus oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka rakenne koostui teoreettisesta osuudesta, empiirisestä tutkimuksesta sekä tutkimustuloksista ja loppupohdinnasta. Aineistoa kerättiin tutkimuksen aikana suoralla observoinnilla sekä kyselyllä, johon vastasivat kaikki ryhmään kuuluneet ja tutkimuksessa mukana ollut psykoterapeutti.
Yksisiipisiksi kutsuttu projekti toteutettiin Oulussa keväällä 2012 ja lukuvuonna 2013. Tutkittavien joukko koostui yksisiipisten perustajan psykoterapeutti ja erikoissairaanhoitaja Sarianna Virpikarin hoidossa käyvistä, syömishäiriöitä sairastavista nuorista. Tanssitunteja oli tutkimuksen aikana viisitoista ja ne pidettiin Oulun ammattikorkeakoulun tanssisalissa. Yksi tanssitunti oli 90 minuutin pituinen.
Tarkoituksena oli kehontuntemusta kasvattamalla ja tukahdutetuille tunteille ilmaisukanavan tarjoamalla vaikuttaa myönteisesti syömishäiriöisen usein vääristyneeseen kehonkuvaan. Käytin työssäni Gertrud Roxendalin perusvaiheen ja edistyneen vaiheen kehontuntemusterapiaa ja sovelsin sitä tanssiin.
Lopullinen tutkittavien joukko koostui viidestä yksisiipisestä. Tulokset olivat hyviä ja kahdeksassakymmenessä prosentissa tapauksista pystyttiin vaikuttamaan myönteisesti kehonkuvaan, joskin siinä monella esiintyi vielä negatiivisuutta. Kehontuntemus parani kaikilla yksisiipisillä ja liikkuminen vapautui. Kaikki yksisiipiset kokivat ryhmän hyödyllisenä ja suosittelevat vastaavien ryhmien järjestämistä tulevaisuudessa. Jatkokehittämisideana ehdotan, että tanssin harjoittelemisen vaikutuksia kannattaisi tulevaisuudessa tutkia myös muiden erikoisryhmien keskuudessa.
Yksisiipisiksi kutsuttu projekti toteutettiin Oulussa keväällä 2012 ja lukuvuonna 2013. Tutkittavien joukko koostui yksisiipisten perustajan psykoterapeutti ja erikoissairaanhoitaja Sarianna Virpikarin hoidossa käyvistä, syömishäiriöitä sairastavista nuorista. Tanssitunteja oli tutkimuksen aikana viisitoista ja ne pidettiin Oulun ammattikorkeakoulun tanssisalissa. Yksi tanssitunti oli 90 minuutin pituinen.
Tarkoituksena oli kehontuntemusta kasvattamalla ja tukahdutetuille tunteille ilmaisukanavan tarjoamalla vaikuttaa myönteisesti syömishäiriöisen usein vääristyneeseen kehonkuvaan. Käytin työssäni Gertrud Roxendalin perusvaiheen ja edistyneen vaiheen kehontuntemusterapiaa ja sovelsin sitä tanssiin.
Lopullinen tutkittavien joukko koostui viidestä yksisiipisestä. Tulokset olivat hyviä ja kahdeksassakymmenessä prosentissa tapauksista pystyttiin vaikuttamaan myönteisesti kehonkuvaan, joskin siinä monella esiintyi vielä negatiivisuutta. Kehontuntemus parani kaikilla yksisiipisillä ja liikkuminen vapautui. Kaikki yksisiipiset kokivat ryhmän hyödyllisenä ja suosittelevat vastaavien ryhmien järjestämistä tulevaisuudessa. Jatkokehittämisideana ehdotan, että tanssin harjoittelemisen vaikutuksia kannattaisi tulevaisuudessa tutkia myös muiden erikoisryhmien keskuudessa.