Metsäkanalintujen pesäsuojauksen predaatiotutkimus Pohjois-Pohjanmaalla
Pääkkö, Sami (2014)
Pääkkö, Sami
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405269912
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405269912
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittämään varislintujen käyttäytymistä lippusiimalla suojattuihin metsäkanalintujen pesiin Pohjois-Pohjanmaalla.Tutkimuksessa pyrittiin myös yksilöllisesti selvittämään mikä mahdollinen predaatio oli kyseessä, jos profilointi ei täsmännyt varislintuihin. Tutkimuksessa kerättiin myös tietoa metsäkanalintujen pesien habitaatista.
Tutkimus suoritettiin maastosta löytyvillä metsäkanalintujen pesillä. Jokaisen pesän välittömään läheisyyteen rakennettiin keinopesä. Tämä keinopesä toimi koealan kontrollipesänä. Emopesä suojattiin hajusaippualla ja kontrollipesä hajusaippualla ja lippusiimalla. Nämä yhdessä muodostivat koealan, jonka pesäpareja vertailemalla pyrittiin saamaan tietoa hypoteesista.
Tutkimus osoitti ettei lippusiimasuojaus lisännyt varislintujen pesäpredaatiota. Tutkimuksessa saatiin myös viitteitä, ettei pelkkä hajusaippua riitä karkottamaan kaikkia nisäkäspetoja. Pesintä habitaatiksi emolinnut valitsivat metsätyypeistä säännöllisesti kuivahkonkankaan ja suotyypeistä joko puolukkaturvekangas 2 (Ptkg2) tai isovarpurämeen (Ir). Puuston suhteen eniten metsäkanalintujen pesijä oli 02 ja 04 kehitysluokan mänty valtaisissa metsissä.
Tutkimus suoritettiin maastosta löytyvillä metsäkanalintujen pesillä. Jokaisen pesän välittömään läheisyyteen rakennettiin keinopesä. Tämä keinopesä toimi koealan kontrollipesänä. Emopesä suojattiin hajusaippualla ja kontrollipesä hajusaippualla ja lippusiimalla. Nämä yhdessä muodostivat koealan, jonka pesäpareja vertailemalla pyrittiin saamaan tietoa hypoteesista.
Tutkimus osoitti ettei lippusiimasuojaus lisännyt varislintujen pesäpredaatiota. Tutkimuksessa saatiin myös viitteitä, ettei pelkkä hajusaippua riitä karkottamaan kaikkia nisäkäspetoja. Pesintä habitaatiksi emolinnut valitsivat metsätyypeistä säännöllisesti kuivahkonkankaan ja suotyypeistä joko puolukkaturvekangas 2 (Ptkg2) tai isovarpurämeen (Ir). Puuston suhteen eniten metsäkanalintujen pesijä oli 02 ja 04 kehitysluokan mänty valtaisissa metsissä.