Kuntien yhteistyö ja koulutuskuntayhtymät
Laakko, Carita (2014)
Laakko, Carita
Laurea-ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405269866
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405269866
Tiivistelmä
Kunnallisesta itsehallinnosta on säädetty Suomen perustuslaissa. Perustuslailla suojataan kunnallishallinnon perustehtäviä.
Kunnilla on tänä päivänä laaja tehtäväkenttä. Kunnilla on tällä hetkellä 535 tehtävää, joista suurin osa liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä kuntien toimintaympäristö ja toimintamahdollisuudet kapenevat ja kuntien on löydettävä uusia tapoja hoitaa näiden tehtävien järjestäminen. Samalla kuntiin kohdistuu myös paine vähentää lakisääteisten tehtävien määrää.
Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta astui voimaan vuonna 2007. Lailla luotiin pohjaa kuntarakenneuudistukselle. Lain lähtökohtana oli kuntien palvelujen järjestämispohjan vahvistaminen muodostamalla yhteistoiminta-alueita. Näiden alueiden tehtävänä on huolehtia laajemman väestöpohjan palvelujen järjestämisestä. Kuntien yhteistyöllä on pitkät perinteet jo 1800-luvulta lähtien. Kuntien yhteistyö on laajentunut sotien jälkeen, jolloin luotiin pakollisia kuntainliittoja. Kuntainliitot ovat sittemmin muuttuneet kuntayhtymiksi, mutta yhteistoimintavelvoitteet ovat edelleen olemassa. Kuntien yleisin tapa hoitaa palvelujen järjestämisvastuu on toimia kuntayhtymässä.
Ammatillisen perusopetuksen järjestäminen kuntien yhteistyössä on yksi suurimmista kuntien yhteistyömuodoista. Tässä opinnäytetyössä on selvitetty kuntien tekemää yhteistyötä ja yhteistyönmuotoja. Samalla on tutkittu ammatillista koulutusta tarjoavien koulutuskuntayhtymien toimintaa. Tutkittavana alueena on Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien alueella toimivat koulutuskuntayhtymät ja yksi osakeyhtiö. Koulutuksen järjestäjiin kohdistuu lähivuosina monia valtiovallan säästötoimenpiteitä. Koulutusyksikköjen laajentaminen ja määrän vähentäminen aiheuttavat uusia muutoksia, joilla haetaan resurssien käytön tehostamista ja säästöjä.
Kunnilla on tänä päivänä laaja tehtäväkenttä. Kunnilla on tällä hetkellä 535 tehtävää, joista suurin osa liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä kuntien toimintaympäristö ja toimintamahdollisuudet kapenevat ja kuntien on löydettävä uusia tapoja hoitaa näiden tehtävien järjestäminen. Samalla kuntiin kohdistuu myös paine vähentää lakisääteisten tehtävien määrää.
Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta astui voimaan vuonna 2007. Lailla luotiin pohjaa kuntarakenneuudistukselle. Lain lähtökohtana oli kuntien palvelujen järjestämispohjan vahvistaminen muodostamalla yhteistoiminta-alueita. Näiden alueiden tehtävänä on huolehtia laajemman väestöpohjan palvelujen järjestämisestä. Kuntien yhteistyöllä on pitkät perinteet jo 1800-luvulta lähtien. Kuntien yhteistyö on laajentunut sotien jälkeen, jolloin luotiin pakollisia kuntainliittoja. Kuntainliitot ovat sittemmin muuttuneet kuntayhtymiksi, mutta yhteistoimintavelvoitteet ovat edelleen olemassa. Kuntien yleisin tapa hoitaa palvelujen järjestämisvastuu on toimia kuntayhtymässä.
Ammatillisen perusopetuksen järjestäminen kuntien yhteistyössä on yksi suurimmista kuntien yhteistyömuodoista. Tässä opinnäytetyössä on selvitetty kuntien tekemää yhteistyötä ja yhteistyönmuotoja. Samalla on tutkittu ammatillista koulutusta tarjoavien koulutuskuntayhtymien toimintaa. Tutkittavana alueena on Etelä- ja Pohjois-Savon maakuntien alueella toimivat koulutuskuntayhtymät ja yksi osakeyhtiö. Koulutuksen järjestäjiin kohdistuu lähivuosina monia valtiovallan säästötoimenpiteitä. Koulutusyksikköjen laajentaminen ja määrän vähentäminen aiheuttavat uusia muutoksia, joilla haetaan resurssien käytön tehostamista ja säästöjä.