Suomuja Silmiltä! : Yhteisöllinen näkökulma pedagogiseen hyvinvointiin ja oppilashuoltotyön keinoihin sen lisääjänä.
Käpykangas, Mari (2014)
Käpykangas, Mari
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2014
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052610069
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014052610069
Tiivistelmä
Peruskoulun ydintehtäväksi on määritelty lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kokonaisvaltainen tukeminen. Koulun onnistuminen pedagogisessa perustehtävässään riippuu koulun keskeisten toimijaryhmien hyvinvoinnista. Suomalaisen peruskoulun pedagogisissa prosesseissa rakentuu paitsi korkeatasoista osaamista, myös pahoinvointia ja kuormittumista oppilaille sekä opettajille. Lasten ja nuorten kehitysympäristön ja kouluntoimintaympäristön muuttuessa oppilashuollosta on tullut yhä tärkeämpi osa koulun perustoimintaa ja hyvinvointityötä. Oppilashuolto liittyy läheisesti koulun kasvatus – ja opetustehtävään, ja sen ensisijainen prioriteetti on lapsen edun huomioiminen. Pedagogisen hyvinvoinnin käsite yhdistää opetus, - ja oppimisprosessien ja hyvinvoinnin yhteyden toisiinsa kytkeytyvinä ilmiöinä.
Tämän kehittämistyön tavoitteena on tarkastella koulun pedagogista hyvinvointia erityisesti yhteisöllisyyden näkökulmasta kaikkien koulun toimijoiden osalta. Työn tavoitteena on myös pohtia monialaisen oppilashuoltotyön sekä oppilashuollon ammattitoimijoiden osuutta ja mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistämisessä. Kyseessä on toimintatutkimus, jonka aineisto kerättiin lomakekyselyllä, ryhmähaastatteluilla, yksilöhaastatteluilla sekä havainnoiden.
Monialaisessa oppilashuoltotyössä tärkeimmäksi tekijäksi opetushenkilöstölle nousi jaettu asiantuntijuus. Monialaisia oppilashuoltoryhmän kokouksia pidettiin tärkeänä huolen jakamisen, ja oman ammatillisuuden kehittymisen foorumeina. Ikävä kyllä. jaetun asiantuntijuuden ja yhteisöllisen oppimisen mahdollistavat toimintatavat eivät ole vielä juurtuneita käytänteitä koulun toimintakulttuurissa, vaikka ne lisäisivät olennaisesti koulun henkilökunnan työssäjaksamista ja hyvinvointia. Oppilashuoltotyön tuomaksi lisäarvoksi ja työssä onnistumiseksi koettiin asioiden eteneminen, ei niinkään tiettyyn päämäärään saavuttaminen. Koulun toimintakulttuurista kumpuava tahtotila toimia yhdessä oppilaan hyväksi on tuloksellisen oppilashuoltotyön edellytys.
Kouluhyvinvoinnin rakennusaineiksi sekä oppilaiden että opetushenkilöstön kohdalla nousivat vuorovaikutus, luottamus, yhteisöllisyys ja osallisuus. Opetushenkilöstöllä on halua yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämiseen, mutta tietotaito käsitteistä on puutteellinen. Tällöin kehitystyö ja käytännön toimet yhteisöllisyyden ja osallisuuden parantamiseksi jäävät vaillinaisiksi. Pedagogisia ja oppilashuollollisia päätöksiä tehtäessä, ei oppilasta huomioida sosiaalisena toimijana ja yhteisönsä jäsenenä. Tämä saa aikaan tarkoituksetonta pahoinvointia ja koulukielteisyyttä oppilaisiin, joita tukitoimilla yritetään auttaa. Oppilashuollon ammattitoimijoiden tärkeimmäksi tehtäväksi todettiin yhteisön toimintakulttuurin näkyväksi tekijän, kyseenalaistajan ja kehittäjän rooli. Oppilashuollon ammattitoimijat koettiin myös väylänä koulun ulkopuolisen tiedon sekä avun luo, sekä sillanrakentajiksi kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Kodin ja koulun yhteistyö vaikuttaa voimakkaasti koulun toimintakulttuurin taustalla, riippumatta yhteistyön laadusta. Vanhempien asenteella ja toiminnalla on vaikutusta eritoten oppilaiden sekä opetushenkilöstön luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kokemiseen kouluyhteisössä. Positiivinen yhteisöllisyys, vuorovaikutustaitojen opiskelu yli oppiainerajojen ja riittävät henkilöresurssit sekä pedagogiseen työhön että oppilashuoltotyöhön lisäisivät kaikkien koulun toimijoiden hyvinvointia, sekä nostaisivat oppilaiden kiinnostusta ja motivaatiota koulunkäyntiin. Kouluun tarvitaan eri ammattialojen osaajia opetushenkilöstön rinnalle.
Opinnäytetyöni yhteistyötahona toimii Humanistisen ammattikorkeakoulun Uusiutuva koulu ja nuorisotyö – hanke, jonka tuottamia materiaaleja ja osaamista on hyödynnetty tätä opinnäytetyötä tehtäessä.
Tämän kehittämistyön tavoitteena on tarkastella koulun pedagogista hyvinvointia erityisesti yhteisöllisyyden näkökulmasta kaikkien koulun toimijoiden osalta. Työn tavoitteena on myös pohtia monialaisen oppilashuoltotyön sekä oppilashuollon ammattitoimijoiden osuutta ja mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistämisessä. Kyseessä on toimintatutkimus, jonka aineisto kerättiin lomakekyselyllä, ryhmähaastatteluilla, yksilöhaastatteluilla sekä havainnoiden.
Monialaisessa oppilashuoltotyössä tärkeimmäksi tekijäksi opetushenkilöstölle nousi jaettu asiantuntijuus. Monialaisia oppilashuoltoryhmän kokouksia pidettiin tärkeänä huolen jakamisen, ja oman ammatillisuuden kehittymisen foorumeina. Ikävä kyllä. jaetun asiantuntijuuden ja yhteisöllisen oppimisen mahdollistavat toimintatavat eivät ole vielä juurtuneita käytänteitä koulun toimintakulttuurissa, vaikka ne lisäisivät olennaisesti koulun henkilökunnan työssäjaksamista ja hyvinvointia. Oppilashuoltotyön tuomaksi lisäarvoksi ja työssä onnistumiseksi koettiin asioiden eteneminen, ei niinkään tiettyyn päämäärään saavuttaminen. Koulun toimintakulttuurista kumpuava tahtotila toimia yhdessä oppilaan hyväksi on tuloksellisen oppilashuoltotyön edellytys.
Kouluhyvinvoinnin rakennusaineiksi sekä oppilaiden että opetushenkilöstön kohdalla nousivat vuorovaikutus, luottamus, yhteisöllisyys ja osallisuus. Opetushenkilöstöllä on halua yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämiseen, mutta tietotaito käsitteistä on puutteellinen. Tällöin kehitystyö ja käytännön toimet yhteisöllisyyden ja osallisuuden parantamiseksi jäävät vaillinaisiksi. Pedagogisia ja oppilashuollollisia päätöksiä tehtäessä, ei oppilasta huomioida sosiaalisena toimijana ja yhteisönsä jäsenenä. Tämä saa aikaan tarkoituksetonta pahoinvointia ja koulukielteisyyttä oppilaisiin, joita tukitoimilla yritetään auttaa. Oppilashuollon ammattitoimijoiden tärkeimmäksi tehtäväksi todettiin yhteisön toimintakulttuurin näkyväksi tekijän, kyseenalaistajan ja kehittäjän rooli. Oppilashuollon ammattitoimijat koettiin myös väylänä koulun ulkopuolisen tiedon sekä avun luo, sekä sillanrakentajiksi kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Kodin ja koulun yhteistyö vaikuttaa voimakkaasti koulun toimintakulttuurin taustalla, riippumatta yhteistyön laadusta. Vanhempien asenteella ja toiminnalla on vaikutusta eritoten oppilaiden sekä opetushenkilöstön luottamuksen ja turvallisuuden tunteen kokemiseen kouluyhteisössä. Positiivinen yhteisöllisyys, vuorovaikutustaitojen opiskelu yli oppiainerajojen ja riittävät henkilöresurssit sekä pedagogiseen työhön että oppilashuoltotyöhön lisäisivät kaikkien koulun toimijoiden hyvinvointia, sekä nostaisivat oppilaiden kiinnostusta ja motivaatiota koulunkäyntiin. Kouluun tarvitaan eri ammattialojen osaajia opetushenkilöstön rinnalle.
Opinnäytetyöni yhteistyötahona toimii Humanistisen ammattikorkeakoulun Uusiutuva koulu ja nuorisotyö – hanke, jonka tuottamia materiaaleja ja osaamista on hyödynnetty tätä opinnäytetyötä tehtäessä.