Haaveena vanhemmuus : yksin sijaisperheenä
Käsnänen, Miia; Saura, Kirsi-Hannele (2014)
Käsnänen, Miia
Saura, Kirsi-Hannele
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239522
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405239522
Tiivistelmä
Opinnäytetyön lähtökohta on saada tietoa millaista on toimia yksin sijaisvanhempana. Työmme paikantuu osaksi kriittistä perhetutkimusta. Pohdimme myös sitä, mikä on perhe ja mihin yksinhuoltaja sijoittuu perhettä määriteltäessä.
Aiheena on lastensuojelun sijaishuolto, sijaisvanhemmuus. Yleinen käsitys on, että perheeseen kuuluu sekä äiti että isä, mutta Suomessa on paljon myös yksinhuoltajia, jotka pärjäävät arjessa hyvin ja pystyvät tarjoamaan hyvät kasvuolot lapsilleen.
Olemme kiinnostuneita siitä, minkälaista on toimia yksinhuoltajana sijoitetulle lapselle. Työssä pohdimme etenkin seuraavia kysymyksiä: Minkälaisia haasteita ja ongelmia yksinhuoltaja kohtaa toimiessaan sijaisperheenä? Miten yksinhuoltaja jaksaa ja minkälaisia tukiverkostoja yksinhuoltajalla on? Minkälaista tukea hän tarvitsee? Tarkoituksena on tutkia, minkälaista on toimia yksinhuoltajana sijoitetulle lapselle sekä se, mikä on saanut heidät ryhtymään sijaisvanhemmiksi.
Uusia sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti lisää huostaanottojen ja sijoitettavien lasten määrän kasvaessa. Lisäksi sijoitetut lapset ovat yhä haasteellisempia. Tällä hetkellä toimivien sijaisvanhempien keski-ikä lähenee viittäkymmentä vuotta, joten myös heidän eläkkeelle siirtymisensä johdosta tarvitaan lisää sijaisperheitä.
Opinnäytetyömme oli laadullinen tutkimus, jossa haastattelimme viittä yksin sijaisvanhempana toimivaa äitiä. Tässä lähestymistavassa pyritään kokoamaan tietoa monipuolisesti monella tavalla. Koska tutkimuksemme kohdentuu jo yksin toimiviin sijaisvanhempiin, tämä antaa mahdollisuuden ymmärtää tapahtumien kulkua ja muutoksia entistä paremmin.
Aiheena on lastensuojelun sijaishuolto, sijaisvanhemmuus. Yleinen käsitys on, että perheeseen kuuluu sekä äiti että isä, mutta Suomessa on paljon myös yksinhuoltajia, jotka pärjäävät arjessa hyvin ja pystyvät tarjoamaan hyvät kasvuolot lapsilleen.
Olemme kiinnostuneita siitä, minkälaista on toimia yksinhuoltajana sijoitetulle lapselle. Työssä pohdimme etenkin seuraavia kysymyksiä: Minkälaisia haasteita ja ongelmia yksinhuoltaja kohtaa toimiessaan sijaisperheenä? Miten yksinhuoltaja jaksaa ja minkälaisia tukiverkostoja yksinhuoltajalla on? Minkälaista tukea hän tarvitsee? Tarkoituksena on tutkia, minkälaista on toimia yksinhuoltajana sijoitetulle lapselle sekä se, mikä on saanut heidät ryhtymään sijaisvanhemmiksi.
Uusia sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti lisää huostaanottojen ja sijoitettavien lasten määrän kasvaessa. Lisäksi sijoitetut lapset ovat yhä haasteellisempia. Tällä hetkellä toimivien sijaisvanhempien keski-ikä lähenee viittäkymmentä vuotta, joten myös heidän eläkkeelle siirtymisensä johdosta tarvitaan lisää sijaisperheitä.
Opinnäytetyömme oli laadullinen tutkimus, jossa haastattelimme viittä yksin sijaisvanhempana toimivaa äitiä. Tässä lähestymistavassa pyritään kokoamaan tietoa monipuolisesti monella tavalla. Koska tutkimuksemme kohdentuu jo yksin toimiviin sijaisvanhempiin, tämä antaa mahdollisuuden ymmärtää tapahtumien kulkua ja muutoksia entistä paremmin.