Itämeren makeutumisen vaikutus silakan ja silakan ravinnon rasvahappokoostumukseen
Laaksonen, Lea (2014)
Laaksonen, Lea
Turun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405229473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405229473
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Itämeren silakan ja silakan ravinnon eli planktonin kokonaisrasvahappokoostumusta sekä Itämeren makeutumisen vaikutusta rasvahappokoostumukseen. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että silakan ja sen ravinnon rasvahappokoostumukset vastaavat tietyiltä osilta toisiaan ja että ravinnon merkitys yksilön rasvahappokoostumukseen on merkittävä. Opinnäytetyö tehtiin Turun yliopiston Biokemian laitoksella osana Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen projektia.
Rasvahappokoostumusta tutkittiin uuttamalla rasvat näytteistä irti, muuttamalla haihtumattomat rasvahapot niiden metyyliestereiksi ja analysoimalla nämä kaasukromatografilla. Tutkimuksessa käytettiin 15 silakkaa, 5 silakan mätiä, 4 planktonnäytettä ja 4 Limnocalanus-hankajalkaisnäytettä.
Saadut tulokset tukevat käsitystä, että ravinnon sisällöllä on huomattavaa merkitystä rasvahappokoostumukseen. Kunkin näytetyypin tulokset vastasivat hyvin erilaisten lähteiden antamaa yleiskuvaa rasvahappokoostumuksista: planktonnäytteen rasvahappokoostumukseen kuuluu huomattavasti suppeampi määrä erilaisia rasvahappoja kuin Limnocalanus-hankajalkaisten rasvahappokoostumukseen ja silakan rasvahappokoostumus vastaa yleistä merellisten öljyjen rasvahappokoostumusta. Itämeren makeutumista ajatellen tuloksissa havaittiin myös eroja, kun vertailua tehtiin vuoden 1976 silakoiden ja planktonnäytteiden tuloksiin. Molempien näytetyyppien rasvahappokoostumus näytti muuttuneen. Etenkin silakan muutos vaikuttaa ravitsemuksellisesti positiiviselta, koska pitkien, monityydyttymättömien rasvahappojen osuus näyttäisi kasvaneen ja lyhyiden, tyydyttyneiden rasvahappojen osuus pienentyneen. Muutoksella saattaa kuitenkin olla merkittävää vaikutusta silakan biokemiaan, jolloin ravitsemuksellinen hyöty voi olla kyseenalaista.
Rasvahappokoostumusta tutkittiin uuttamalla rasvat näytteistä irti, muuttamalla haihtumattomat rasvahapot niiden metyyliestereiksi ja analysoimalla nämä kaasukromatografilla. Tutkimuksessa käytettiin 15 silakkaa, 5 silakan mätiä, 4 planktonnäytettä ja 4 Limnocalanus-hankajalkaisnäytettä.
Saadut tulokset tukevat käsitystä, että ravinnon sisällöllä on huomattavaa merkitystä rasvahappokoostumukseen. Kunkin näytetyypin tulokset vastasivat hyvin erilaisten lähteiden antamaa yleiskuvaa rasvahappokoostumuksista: planktonnäytteen rasvahappokoostumukseen kuuluu huomattavasti suppeampi määrä erilaisia rasvahappoja kuin Limnocalanus-hankajalkaisten rasvahappokoostumukseen ja silakan rasvahappokoostumus vastaa yleistä merellisten öljyjen rasvahappokoostumusta. Itämeren makeutumista ajatellen tuloksissa havaittiin myös eroja, kun vertailua tehtiin vuoden 1976 silakoiden ja planktonnäytteiden tuloksiin. Molempien näytetyyppien rasvahappokoostumus näytti muuttuneen. Etenkin silakan muutos vaikuttaa ravitsemuksellisesti positiiviselta, koska pitkien, monityydyttymättömien rasvahappojen osuus näyttäisi kasvaneen ja lyhyiden, tyydyttyneiden rasvahappojen osuus pienentyneen. Muutoksella saattaa kuitenkin olla merkittävää vaikutusta silakan biokemiaan, jolloin ravitsemuksellinen hyöty voi olla kyseenalaista.