Metsänkäsittelyn vaikutus tuulituhoihin : Inventointitutkimus kahdella metsänhoitokoekentällä
Salonen, Julia (2014)
Salonen, Julia
Tampereen ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405219169
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201405219169
Tiivistelmä
Vessarin ja Honkamäen tutkimusmetsien koekentät on perustettu erilaisten metsänkäsittelytapojen vertailemiseksi. Mukana on keskeisesti jatkuva kasvatus, joka laillistui kuluvan vuoden alussa. Molemmilla kentillä on vuoden 2009 hakkuiden jälkeen sattunut lukuisia tuulituhoja eri vuosina useiden eri myrskyjen aiheuttamina.
Työn tarkoituksena on tutkia eri tavoin käsiteltyjen metsiköiden alttiutta tuulituhoille sekä sitä mitkä tekijät näille altistavat. Pääpaino on tuulituhoissa, koska lumituhoja oli sattunut koeruuduilla vain hyvin vähän
Työn aineistona toimivat Vessarin ja Honkamäen tutkimusmetsissä tehdyt tuulituhopuiden maastomittaukset, loka-marraskuussa 2013. Inventoinneissa merkittiin kaatuneen, katkenneen tai voimakkaasti kallistuneen puun laji, sekä mitattiin rinnankorkeusläpimit-ta, kaatumissuunta ja sijainti. Vuoden 2009 jälkeen tuhoutuneita puita ei ole poistettu tai siirretty koeruuduilta ja ne olivat siksi helposti sellaisinaan mitattavissa. Ennen vuoden 2009 hakkuita kaatuneet puut on korjattu pois, poikkeuksena kontrolli- ja määrämitta-hakkuukoealat.
Saadut tulokset puoltavat osaltaan aikaisempia tutkimustuloksia metsän tiheyden, puulajin, puiden koon ja ympäristön avoimuuden vaikutuksesta tuulituhoriskin suuruuteen. Tiheimmillä koeruuduilla oli säännöllisesti pienimmät tuhot, ja mitä suurempi puu oli, sen alttiimpi se oli tuhoille. Myös ympäristön avoimuus lisäsi tuulituhoalttiutta.
Jatkuvan kasvatuksen koeruudut osoittautuivat niiden ja jaksollisen kasvatuksen menetelmien tavoin käsiteltyjen koeruutujen välisessä vertailussa kestävimmiksi tuulia vas-taan. Tosin yksi käsittelytavoista, jossa oli tehty alaharvennetun puuston väljennyshak-kuu (Välj), osoittautui tuhomäärältään joissain määrin jopa kestävämmäksi. Syytä tähän ei tässä tutkimuksessa löydetty, kuin ehkä Välj-ruutujen pieni määrä. Myös tässä vertailussa puuston tiheys, hakkuuvoimakkuus ja puun koko oli vahvassa yhteydessä tuhojen suuruuteen.
Sattumalla on aina osuutensa tuuli- ja lumituhojen määrään ja luonteeseen, siksi kaikkia tuloksia ei voi varauksetta yleistää, varsinkin, niissä vertailuissa, joissa aineisto on ollut pieni. Luotettavien tulosten saamista on joissain tapauksissa vaikeuttanut tarvittavan tarkan tiedon puute.
Työn tarkoituksena on tutkia eri tavoin käsiteltyjen metsiköiden alttiutta tuulituhoille sekä sitä mitkä tekijät näille altistavat. Pääpaino on tuulituhoissa, koska lumituhoja oli sattunut koeruuduilla vain hyvin vähän
Työn aineistona toimivat Vessarin ja Honkamäen tutkimusmetsissä tehdyt tuulituhopuiden maastomittaukset, loka-marraskuussa 2013. Inventoinneissa merkittiin kaatuneen, katkenneen tai voimakkaasti kallistuneen puun laji, sekä mitattiin rinnankorkeusläpimit-ta, kaatumissuunta ja sijainti. Vuoden 2009 jälkeen tuhoutuneita puita ei ole poistettu tai siirretty koeruuduilta ja ne olivat siksi helposti sellaisinaan mitattavissa. Ennen vuoden 2009 hakkuita kaatuneet puut on korjattu pois, poikkeuksena kontrolli- ja määrämitta-hakkuukoealat.
Saadut tulokset puoltavat osaltaan aikaisempia tutkimustuloksia metsän tiheyden, puulajin, puiden koon ja ympäristön avoimuuden vaikutuksesta tuulituhoriskin suuruuteen. Tiheimmillä koeruuduilla oli säännöllisesti pienimmät tuhot, ja mitä suurempi puu oli, sen alttiimpi se oli tuhoille. Myös ympäristön avoimuus lisäsi tuulituhoalttiutta.
Jatkuvan kasvatuksen koeruudut osoittautuivat niiden ja jaksollisen kasvatuksen menetelmien tavoin käsiteltyjen koeruutujen välisessä vertailussa kestävimmiksi tuulia vas-taan. Tosin yksi käsittelytavoista, jossa oli tehty alaharvennetun puuston väljennyshak-kuu (Välj), osoittautui tuhomäärältään joissain määrin jopa kestävämmäksi. Syytä tähän ei tässä tutkimuksessa löydetty, kuin ehkä Välj-ruutujen pieni määrä. Myös tässä vertailussa puuston tiheys, hakkuuvoimakkuus ja puun koko oli vahvassa yhteydessä tuhojen suuruuteen.
Sattumalla on aina osuutensa tuuli- ja lumituhojen määrään ja luonteeseen, siksi kaikkia tuloksia ei voi varauksetta yleistää, varsinkin, niissä vertailuissa, joissa aineisto on ollut pieni. Luotettavien tulosten saamista on joissain tapauksissa vaikeuttanut tarvittavan tarkan tiedon puute.